Teuvon kuvat

Teuvon kuvat

perjantai 19. helmikuuta 2021

Eksyksissä kotikonnuilla... Lost at home ... Borttappad hemma ...Zu Hause verloren ... Perdido en casa ...Kadunud kodus ... Заблудился дома ...

 Eilinen antoi minulle pienen enakkonäyn siitä mitä muistisairas  voi kokea lähdettyään kotoa  jä löytää itsensä aivan oudosta paikasta.   .   Normaalisti lähdin huvikävelylle   laitoin turkiset päälle itseni ja kanssakulkijoiden iloksi.  

Vikun polulta käännyin  Kahrinpellontielle  ja sieltä Rydntielle , sitä etenin siihen asti kunnes vastaan tuli  Veräjänpielen   tienristeys.  Ajattelin sinne kääntyä kun muistelin etten sitä ollut aiemmin kävellyt  läpi.   Mukavan näköisiä omakotialoja veräjänpielen tien varressa oli  ja matka edistyi mukavasti .  Vaikka oli lämpimästi pällä ei hiki silti tullut. 






Veräjänpielen tie päätyi umpikujaan josta kävelytie, jonka päässä luki ei talvikunossapitoa.   Sitä oli kuitenkin aika paljon kuljettu,  kävely polku oli muodostunut.   Tässä kohtaa   alin kuitenkin epäillä että mahtaakohan tästä ollenkaa päästä takasin vikupolulle päin. 








Kävelypolu näytti jatkuvan korkean mäen päälle.  Mäen takaa kuului karhun ääni ,  pakkohan oli  sitä lähteä katsomaa,  kapuamaan mäkeä ylös.   Jurkähkö ja pitkä se oliki, joten ei ihme  ettei sitä kaupuki  talvikunnosta kävelijöiden iloksi.  




Yhtään en tiennyt missä olin , sivupolkujakin mäenpäältä lähti.    Suuremmin en kuitenkaan panikoinut  kun  järki senverran toimi,  että tajusin etten kuitenkaan kovin pitkälle ole vikunpolulta edennyt .   Mutta jos oikeasti olisi  ollut kyse sellaiseta henkilöstä  jolla on alkava  muistisairaus  niin olisi varmaan tunne ollut eri kun ei yhtään tiedä missä on.  Olisi voinut pankiikin iskeä ja sitten vasta hukassa olsi ollutkin.







Veräjänpielitien  lopussa polun alupaassä ei  korkeasta mäestä varoitettu, mutta  mäen lajella oli kyllä varoistus  vaarallisesta laskusa .  Kuva ei kerro, mutta jyrkässä mäessä oli mutkä ja loppu osa  oli jyrkkä.   Talojakin jo näkyi , pää kysyi , mahtasikohan nuo olla kultakllion  rivitaloja ?   Veräjänpiestä alkanut kävelytie  laskeutui   Villepellolle,  Yhtymkohdas oli tien vitta Villepelto 








Siitä jo sitten kultkalllion rivitalot näkyivätkin ja osasin  lähteä oikeaan suuntaan  ja saavuin Krevuntielle 







Vähän matkaa Krevuntietä edettyäni, munulle  varmistui etää oikeaan suuntaan olen menossa kun porin kaupugin rumat katuvalot  ilmestyi maisemaan .  Porin kaupunki on ostanut kaikkein halvimat , mitä markkinoita saa ,  katulaput.  Välittämättä kultuurimaiseman arvosta.  









Muitakin sivistyksen piirin saapumisen merkkejä maisemassa oli ,  Kaikki koiran omistaja eivät  katso tarpeeliseksi kerätä  lemmikinsä ulosteita  pois  maisemasta .  Tässäkin kohtaa olsi kaupugin rosklis ollut  parinmetrin päässä , levähdys penkin kupeessa. 






Krevuntieltäkin lähti metsään polkuja, tästä  pääsee varmaan vt 23  varelle, kai siellä naillä kohdin on lija-autopysäkki ? 





Noormarkusta löytyy muitakin arvotaloja kuin villa mairea.  Taustalla oleva juugentalo on ainakin alkujaan ollut Hietasalon kahvilan perustajan  asumus  http://www.jukkajoutsi.com/pori18.html








Sen karhunkin  jonka ääneen veräjänpielessä olin kuullut tapasin lopulta Kukkulamäessä ,  Mäkelänkujalla 








Tiekarhu oli merkkiä Veekmas FG  23 27 S    Porin teknisen palvelukeskuksen  omistuksessa. 





Kun pääsin  tutuille seuduille  niin kävelin vielä  Fiinbyyntietä Kotiseuttalo Kaharille asti .   Pari vuotta  sitten  olin siellä töissä , porin kaupuginmuseon piikkiin.   Toimin oppaana ja hoisin piahaa.   Tuosta männystä katkasin / poistin alaoksia kun  ne häiritsivät   männyn kupeessa kasvavaa  katajaa.   Karja kasvoi kovin vinossa, nyt näyttäsi  suorituneen kun on tilaa ylöspäin kasvaaa. 




Karhu tuli vielä Vikunpolulla vastaan , odottelin että se pääsi  polun loppuun asti .  Nyt on Vikunpolku hyvin hoidettu.  Alku talvesta oli toisin kun   aura traktorit ajoi sen läpi aura ylhäällä .    Pienellä huomautelulla asia korjantui ja vikunpolu on saanut asiallisen hoidon. 








Porin perusturvan hoitoväline jakoon pitäsi soittaa, mutta taidan jätää sen ensiviikoon kun sinne soittaminen ahdistaa.  Porinperusturvan , maantiekadulla  sijaitseava hoitovälinejaon diabeteshoitaja on nuuka, puhelimessa hoitovälineitä  kerjätessä vaikutaa aivan siltä että diabeetehoitaja omiaan jakaisi.   Sy on tokli porin perusturvan kun sitäkin on kehoitettu säästämään porin kaupuginjohtajan 11 000 000  euron  lentolipun oston vuoksi.    Porin peruspalvelussa  ei lähihoitajia käytetä vaan kaikki on sairaanhoitajia ja se ihmetytää että  verikoetta otetaesssa käytetäviä  lansetteja  porin peuspalvelu pistää kolutetu kädet pusittamaan  20 kappaleen muovi pussin vaikka lansetteja saa sadan kappalleen pahvirasioisa.  Luulisi etttä porin peruspalvelulla olisi muutakin käyttöä kolutetuillle käsille kuin pusittmaan hoitovälieitä .   Uutta vernsokeri mittariakaan ei saa vaikka kuinka rukoilisi, dibetes kaupassa verensokerimittari maksaa 14.95 €   Minun miestäni se ei ole kallis, mutta kyllä sen pitäsi porisperuturvan  diabeetikoille parin vuoden välein antaa, onhan diabetikon itsehoito kivijalka  hyvälle sokeritasapainolle  jolla vätetään kalliiksi tulevfat lisäsairaudet. 







Posti laatikkoon oli tullut roskapostia.   Noormarkussa kaupitellaan monen tonnin  valokuituliitymää vaikka se on tuota pikaa käymässä  vanhanaikaiseksi  kun 5 G saavutaa satakunna.   Miten voi monen tuhaneneuron valokuituliitymästä tulla kiinteistölekään lisäarvoa.  Jos tässä vielä parikymmettä vuotta elää, niin ei voi mitenkaan ennustaa mitenkä silloin tieto ja kuva liikkuu, saataa olla että valokuituinvestointi valuu peerilisten asunto myydessä  hukaan.





Vintage vaate sen sijaan palvelee vuosikymmenstä toiseen   isätä pojalle ja vielä pjanpojalle 




Perjantain vastaisena yönä Isojärven alueella liikui outoja kulkijoita. Päiväsaikaan poliisi kävi tarkistamassa tilanteen ja ajeli moottorikelkalla alueilla, joissa kulkijoiden oli nähty käyvän.



Hyvää viikonloppua lukijoilleni 


3 kommenttia:

  1. Riitta Astala
    Kiitoksia mielenkiintoisesta l tarinasta.

    VastaaPoista
  2. Kyllä on Noormarkku muuttunut ei enää paikkoja tunne , viime syyskesällä kävin poikani kanssa ja en ensin meinannut huomata Mäkelää enkä kotitaloa kun metsät oli kasvanut niin paljon ja Jaakkola oli muuttunut valtavasti

    VastaaPoista