Tämä oudompi leppäkerttu yksilö löytyi Noormarkunjoen Myllykosken rannalta. Tämä on oudon värinen mutta kaunis. Leppäkertut ovat yleensä varoitusvärisiä ja pilkullisia. Tämä voi olla jotain muuta rotua kuin leppäkerttu. Jos joku tietää mitä heimoa tämä edustaa, niin kommenteissa voi sen kertoa.
Leppäkertut eli leppäpirkot (Coccinellidae) on kovakuoriaisheimo. Ne ovat puolipallonmuotoisia ja hidasliikkeisiä vajaan 10 mm:n pituisia hyönteisiä. Niiden peitinsiivet ovat usein pilkulliset, ja pilkkujen määrä ja väritys vaihtelevat lajikohtaisesti. Kirkkaalla värillään ne varoittavat muita petoja pahanmakuisuudestaan. Nimi leppäkerttu viittaa hyönteisen verenpunaiseen väriin. Sana leppä merkitsi verta vanhoissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Leppäkerttulajeja on maailmassa noin 4000. Eräs yleisimmistä on seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata). Leppäkerttujen luokittelussa on päädytty myös vakioimaan pääteosaa leppäkerttulajin ulkonäön mukaan. Tämä tehdään peitinsiipien pohjavärin ja pilkkujen värin mukaan siten, että punctata-päätteisillä leppäkerttulajeilla on tummat pilkut vaalealla pohjalla ja jos lajilla on tummempi pohja ja vaaleammat pilkut, lajinimen loppuosassa ovat guttata tai pustulata.[2] Näin esimerkiksi ahopirkko eli 22-pistepirkko, jonka keltaisella pohjalla on mustat pilkut on Psyllobora vigintiduopunctata ja närepirkko, jolla on ruskealla pohjalla kermanvaaleita pilkkuja on Myrrha octodecimguttata.
Suomessa leppäkerttulajeja on runsaat 60, joista useimmat syövät kirvoja, kilpikirvoja tai punkkeja ja ovat siten hyödyllisiä viljelijöille.
Melkein kaikki leppäkertut kuten niiden toukatkin ovat petoja, ja kirvat muodostavat niiden ravinnosta pääosan. Joskus toukat voivat syödä jopa lajitoverinsa. Mutta on myös poikkeuksia, kuten neilikkapirkko (Subcoccinella vigintiquattuorpunctata), joka ei ole peto, vaan elää monilla kasveilla syöden kukkia ja lehtiä.
Häirittynä leppäkertut erittävät jalkojensa hajurauhasista keltaista tahmeaa nestettä. Se haisee ja maistuu erittäin pahalta ja kovettuu puuromaiseksi massaksi. Jos nesteen ruikkiminen ei auta, leppäkerttu vetää raajansa sisään ja esittää kuollutta.
Leppäkerttujen elinkaari on tyypillisesti lyhyt, vain noin 4–7 viikkoa.
Tämä tuli vastaan viikkoa aikaisemmin kuin tuo yllä oleva. Se oli aivan keskellä Noormarkkua Alhströmin klubia vastapäätä, Laviantien toisella puolella olevalla tontilla, jonka naapuriin rakennetaan uutta taloa.
Ruutupirkko
- Kaksipistepirkko (Adalia bipunctata), on noin 3,5–5,5 mm kokoinen, tummajalkainen ja sen väritys on vaihteleva. Tavallisesti punaisella pohjalla on kaksi isoa mustaa täplää, mutta joskus täpliä on enemmän ja ne ovat pienempiä tai ne ovat kasvaneet yhteen. Joskus peitinsiivet ovat kokonaan mustat tai niissä on punaisia täpliä. Kaksipistepirkko on yleinen koko Suomessa. Kaksipistepirkot talvehtivat rakennuksissa.
- Kymmenpistepirkko (Adalia decempunctata) on kaksipistepirkon kokoinen 3,5–5 mm kovakuoriainen, jonka tuntosarvet ovat aina punakeltaiset. Väritys on vaihteleva. Keltaisessa etuselässä on mustia kuvioita. Peitinsiivessä tavallisesti punaisella pohjalla kuusi mustaa täplää, mutta joskus pohjalla useita punakeltaisia täpliä tai vain kaksi isoa täplää. Kymmenpistepirkko on kaksipistepirkkoa harvinaisempi ja runsain Suomen lounaisosissa.
- Ruutupirkko (Propylaea quatuordecimpunctata), on kymmenpistepirkkoa pienempi, noin 3,5–4,5 mm kokoinen ja sen etuselkä on keltainen, mustakirjauksinen. Ruutupirkon peitinsiivissä on keltaisella pohjalla enemmän tai vähemmän ruutumaisia, osin yhteensulautuneita kuvioita. Ruutupirkko syö kirvoja, mutta ravinnon puutteessa sille kelpaavat myös makeat hedelmät. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta levinnyt Oulun korkeudelle asti.
- Seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata) on noin 5–5,8 mm kokoinen, jonka etuselkä on musta, silmien takana suuret kellanvalkoiset täplät. Peitinsiivissä on punaisella pohjalla yhteensä seitsemän mustaa täplää. Aikuinen toukka syö kirvoja, mutta ravinnon puutteessa sille maistuvat myös kukat sekä kypsät ja makeat hedelmät. Joinankin vuosina nähdään seitsenpistepirkkojen massavaelluksia, jolloin nälkiintyneet yksilöt purevat myös ihmisiä. Seitsenpistepirkot talvehtivat aikuisina ja hakeutuvat mielellään rakennuksiin. Yleinen koko maassa.
Seitsenpistepirkko
Seitsenpistepirkko löytyi 20 päivänä toukokuuta Noormarkun kotiseututalo Kaharin pihapiiristä.
Toivottavasti Teistä joku tietää onko kuparinruskea yksilö leppäkeruu vai aivan joku muu laji.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti