Ruutumittari perhonen ei levitä siipiään vaakatasoon istuessa kasveissa. Syväterävyys alue oli pilvisellä säällä pieni kun kaikkia hyönteisiä ja ötököitä kuvattaessa jalustan käyttö olisi hankalaa niin kuvat tulee otettua käsivaralta. Optiikka Sigma 70mm 2.8 makro, kamera Nikon D1H
Ruutumittarin voi havaita sekä päivällä että yöllä. Ulkonäkö on hyvin tyypillinen, mustavalkoinen ruudukko eikä erehtymisen vaaraa juuri ole. Pieni perhonen pyrähtelee pieniä matkoja, istuutuen vähän väliä heinille siivet puolittain auki.
Läheltä katsottaessa näyttää aivan siltä kuin perhonen hankaisi siipiä toisiinsa. Laji on levinnyt etelästä suunnilleen Tornio - Kajaani -linjalle saakka ja hajahavaintoja on tehty pohjoisempaakin. Keski-Suomi kuuluu lajin vahvoihin elinalueisiin ja se onkin täällä yleinen ja varsin runsaslukuinen. Parhaiten ruutumittareita tapaa kedolla, teiden varsilla, pihoissa ja puutarhoissa. Vilkkain lentoaika osuu keskikesään, kesä-heinäkuulle. Joinakin vuosina kehittyy vähälukuisempi syyssukupolvi.
- Siipiväli reilut 2 cm, naaraat keskimäärin pienempiä
- Lentää lähinnä kesä- ja heinäkuussa, joskus toinen sukupolvi elokuussa
- Toukat elävät monilla kasveilla, mm. niittynätkelmällä ja puna-apilalla
- Talvehtii kotelona
Ulkonäön perusteella ruutumittaria ei oikeastaan voi sekoittaa mihinkään toiseen mittarilajiin. Se on väritykseltään selkeän mustavalkoinen, joskin "musta" on todellisuudessa tumman suklaanruskeaa, ja sekä etu-, että takasiivissä tummat raidat muodostavat valkoiselle pohjalle ruudukkoa muistuttavan kuvion. Tumman ja valkoisen värin suhteelliset osuudet vaihtelevat yksilöittäin jonkin verran, mutta yleensä molemmat värit ovat selvästi nähtävissä. Lennossa perhonen näyttää valkoiselta, mutta on huomattavasti pienempi kuin vaikkapa lanttuperhonen ja lentää lyhyitä pyrähdyksiä kasvillisuuden joukossa.
Tämä ruutumittari perhonen oli Noormarkussa Museotien varressa olevan kerrostalo Helmeä vastapäätä olevan entisen Lopen tontilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti