Edelisenpäivä kirvahavainnon jälkeen kaikki oudot toukat ja hyönteiset pelottavat viljelyksillä havaittaessa. Perunan varret kasvaa vauhdilla ja peittävät pian koko kasvuastiansa. Niitden kasvua tulee seurattua joka kerta parvekella käydessä. Eilen silmiin pisti pieni toukka mönkimässä perunan lehdellä. Heri tuli jostain mieleen peloittava ajatus että kyseesä on perunantuholainen, koloradokuoriaisen toukka. Googlen kuva haulla selvisi ettei kyse ollut perunnan tuholaisesta. Kyseessä on joku pieni perhosen tai kukkakärpäsen toukka. Kuvasta tuli kuitenkin aika hieno. Tietokoneruudulta kuvaa tarkastellessa paljastui että toukka ei ollut yksin perunann lehdelle eksynyt. Kirva oli tullut perunan solunesteittä imemään ja sille oli tulossa uhkaava tilanne toukan kanssa ja kirva tarkkaili intensiivisesti toukan liikeitä. Leppäkerttun toukuille kirvat ovat pääosa ruokavaliota.
Vähän leppoiselta ja kiltiltä näytää tuo pieni ruskehtava toukka verrattuna mustaa leppäkertun toukkaan jonka koko olemus uhkuu vaaraa ja agresiota.
Kun toukka oli vaarattomaksi havaittu niin päivän pakolliselle ulkoilu lenkille saattoi lähteä kevein mielin. Sateissa oli Noormarkussa / porissa välipäivä, saateen jäljet näkyivät vielä maisemassa. Noormarkun matonpesu rannan ympäristössä. Tiellä oli vielä iso lätäkkö.
Kesä on kaikesta huolimatta edennyt niin pitkälle että kirvat ovat alkanee yleisimmin kin esiintymmän kuin meidän parvekeella. Ensimmäinen ötökkä havainto nimittäin oli kirvaperhe Noormarkunjoen rannassa.
Kirvojen perhe-elämästä ei kai voi varsinaisesti puhua kun ne lisäätyvät neitseellisesti, synnyttävät eläviä itsensä klooneja. Kuvassa on myös siivellinen muuttokirva joka varmaan on synnyttänyt nämä muut. Nyt se heilui vienossa tuuulessa ja oli heittänyt henkensä ja kuollut tehtävänsä tehtyä. Yksi kirvasukupolvi elää keskimäärin kuukauden päivät.
Saataa olla että peli ei ole vielä menetetty. Säät saatavat vielä lämetä tänä kesänä. Siitä oli merkit eilen nähtävissä. Tarhamehiläiset olivat palaneet työn ääreen.
Tarhamehiläinen lentää Noormarkunjoen rantamaisemassa Orjanruusuun kukkaan
Varomattomasti kun luonnossa likuu saataa häiritä joidenkin päivärytmiä. Tämä lähti päiväuni paiksataan minun tömistellessäni pellonpientarella. Vähän väsynytm oli tämä kaveri, tönimällä kyllä siirtyi vähän etäämälle. Ei ihme ettei päivällä jaksanut kun on koko yön lentänyt. Vyökiiltoyökkönen (Protodeltote pygarga) on pieni keskikesän yöperhonen.
Jäärä keltaisessa niityleinikissä
Ohdakeiden lila väri houkuttelee kimalaisia
Tämä kimalainen näytää vähän erillaiselta kuin kartanokimalainen kun sillä on raidallinen peräosa, väristä ei voi olla täysin varma kun siitepely on sen karvat tuhrinut. Kimalainen ei ole akresiivinen eikä se häiriiny vaikka sen lähelle menee, kai se luottaa suuren kokonsa. Olen josku jopa saanut sormella sitä silitettyä. Kimalainen ei pistä, se tekee vain työnsä muista välittämättä.
Kesän edetessä hyönteisten pitkätuntokarvaiset hyönteiset lisääntyvät tästä kaivataisiin tunnistusapua
Metsäsurviaiskoilla vasta pitkät tuntokarvat ovatkin
Nemophora degeerella
Tästä tein kuva havainnon jo Juhannusaattona, perjantaina 20.6.2014 on vain runsaan kuvasaaliin johdosta jäänyt aiemmin julkaisematta. Luulis noin pitkien tuntosarvien kanssa olla hankala lentää
Viksu palokuntanuorten leirin alkuun on kolme yötä paloasema on jo valmiina
Vähän leppoiselta ja kiltiltä näytää tuo pieni ruskehtava toukka verrattuna mustaa leppäkertun toukkaan jonka koko olemus uhkuu vaaraa ja agresiota.
Kun toukka oli vaarattomaksi havaittu niin päivän pakolliselle ulkoilu lenkille saattoi lähteä kevein mielin. Sateissa oli Noormarkussa / porissa välipäivä, saateen jäljet näkyivät vielä maisemassa. Noormarkun matonpesu rannan ympäristössä. Tiellä oli vielä iso lätäkkö.
Kesä on kaikesta huolimatta edennyt niin pitkälle että kirvat ovat alkanee yleisimmin kin esiintymmän kuin meidän parvekeella. Ensimmäinen ötökkä havainto nimittäin oli kirvaperhe Noormarkunjoen rannassa.
Kirvojen perhe-elämästä ei kai voi varsinaisesti puhua kun ne lisäätyvät neitseellisesti, synnyttävät eläviä itsensä klooneja. Kuvassa on myös siivellinen muuttokirva joka varmaan on synnyttänyt nämä muut. Nyt se heilui vienossa tuuulessa ja oli heittänyt henkensä ja kuollut tehtävänsä tehtyä. Yksi kirvasukupolvi elää keskimäärin kuukauden päivät.
Saataa olla että peli ei ole vielä menetetty. Säät saatavat vielä lämetä tänä kesänä. Siitä oli merkit eilen nähtävissä. Tarhamehiläiset olivat palaneet työn ääreen.
Tarhamehiläinen lentää Noormarkunjoen rantamaisemassa Orjanruusuun kukkaan
Varomattomasti kun luonnossa likuu saataa häiritä joidenkin päivärytmiä. Tämä lähti päiväuni paiksataan minun tömistellessäni pellonpientarella. Vähän väsynytm oli tämä kaveri, tönimällä kyllä siirtyi vähän etäämälle. Ei ihme ettei päivällä jaksanut kun on koko yön lentänyt. Vyökiiltoyökkönen (Protodeltote pygarga) on pieni keskikesän yöperhonen.
Jäärä keltaisessa niityleinikissä
Ohdakeiden lila väri houkuttelee kimalaisia
Tämä kimalainen näytää vähän erillaiselta kuin kartanokimalainen kun sillä on raidallinen peräosa, väristä ei voi olla täysin varma kun siitepely on sen karvat tuhrinut. Kimalainen ei ole akresiivinen eikä se häiriiny vaikka sen lähelle menee, kai se luottaa suuren kokonsa. Olen josku jopa saanut sormella sitä silitettyä. Kimalainen ei pistä, se tekee vain työnsä muista välittämättä.
Kesän edetessä hyönteisten pitkätuntokarvaiset hyönteiset lisääntyvät tästä kaivataisiin tunnistusapua
Metsäsurviaiskoilla vasta pitkät tuntokarvat ovatkin
Nemophora degeerella
Tästä tein kuva havainnon jo Juhannusaattona, perjantaina 20.6.2014 on vain runsaan kuvasaaliin johdosta jäänyt aiemmin julkaisematta. Luulis noin pitkien tuntosarvien kanssa olla hankala lentää
Viksu palokuntanuorten leirin alkuun on kolme yötä paloasema on jo valmiina
Viksu 2014 - International Camp for Young Firefighters
Viksulan paloasemalla on palo-autotkin valmiina odottamassa avajaisia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti