Valkoiset kaaliperhoset olivat aivan ensimmäisiä jotka perhosia jotka tänä keväänä Noormarkussa alkoivat lentämään. Niiden ravintokukkia ei vaan oikein löytynyt ja ne lentelivät levottomasti niitä etsien ja pitihän lentävästä perhosesta yrittää saada valokuva. Mutta ei ollut helppo juttu se.
Sopivan suljinajan ja suljinaukon löytäminen kevään kovassa valossa vaati useamman koe otoksen ottamista
Perhosen siivissä saisi liikekin näkyä
1/400 sekunnin valotus aika ja pariaukkoa alivalotusta, niin alkoi perhonenkin näkymään
Liikkeessä seuraamista on hyvä myös opetella, silloin saa valokuvaan vauhdintuntua.
Ilmaa saisi perhosen siipien alla olla
Sudenkorennotkin viikonloppuna ilmaantuivat. Niiden lentovalokuvaaminen vaatii jo roppakaupalla tuuriakin.
Perhoskoira ei sentään lentoon lähtenyt vaikka tuuli niin kovaa että kirput turkista lähtivät.
Tämä taisi olla Outin perhoskoira kun se Myllykartanon parkkipaikan kupeessa vahtia piti.
vastatuuleen
Ulpukka Nurminen totta - pitäisi osata juosta hiljaa leijaillen.
Kari Isokivijärvi Tuossa lajissa en ole kyllä onnistunut. Tuntuu että Nikon muutenkin aina ylivalottaa valkoiset pinnat. Saatikka tuo holtiton liike, mitä kaaliperhoset pitävät. Tuota aukon pienennystä pitäisi kyllä meikäläisen harjoitella.
Jukka Keskinen Perhosetkin ovat yllättävän nopeita kameran kanssa juosta perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti