Isompien nisäkkäiden valokuvaajat kuvaavat luontovalokuvia haaskalta, piilokojuista ja saavat sillä tavoin mahtavia luontovalokuvia. Makrovalokuvaajalla on olosuhteet toisin. Vaikka kuinka majoittautuisi jonkin kukan viereen kuvaustelttaan niin ei koko päivänä välttämättä saa yhtään valokuvaa. Kimalaisiakin kuvattaessa pitää olla valpas ja siirtyä sinne missä on toimintaa. Toki kimalaiset eivät ole niin pelokkaita kuin isommat kanssasisarensa (linnut)ja niitä voi rohkeamminkin lähestyä. Kuitenkin usein käy niin että saa peppuja kuvatavaksi. Eli Kimalainen lentää pois päin.
Tulevaa lentosuuntaa oppi kyllä ennakoimaan kun paljon seuraa kimalaisten medenhakureissuja. Valokuvaaja saa olla normaali hajuinen, mitkään hajusteet eivät niitä houkuttele. Nopeita liikkeitä sen sijaan pitää varoa. Kimalaisten pölyttämisnopeuksia on tutkittu jo 70-luvun loppupuolella ja silloin havaittiin että eri kimalaisyksilöt käyvät keskimäärin 5,9-41,6 mustikan kukassa ja 6,4-44,9 puolukan kukassa minuutin aikana. Voikukissa on enemmän työmaata kuin pienissä metsämarjankukissa joten tarkentamaan ehtii monasti ihan ajan kanssa
Syväterävyys alue on makrovalokuvauksessa usein kovin suppea. Nämä jutun valokuvat otin kamerakaapin perältä löytyneellä kahdeksankymmenluvulla Japanissa valmistetulla Soligor C/D 80-200mm 1:4.5 Macro objektiivilla. Kahdeksankymmentäluvulla oli eri objektiivin valmistajilla muotia mainostaa makro-ominaisuuksia, Mutta tämä Soligor on ainoita jolla saa oikeasti otettua 1:4 makrovalokuvia.
Medenkerääminen on isolle kimalaiselle rankkaa työtä ja törmäyksiä sattuu.
Kimalainen lähtee kukalta nopeammin kuin Räikkönen viivalta. Valokuvaajan reaktionopeudesta on Kimalaisen lentokuvan saanti paljolti kiinni.
Oikein paljon kun Kimalaista valokuvaa niin saa saa lopulta sen kohti tulevan lentovalokuvankin.
Valtaosa on kuitenkin näitä pakenevia lentovalokuvia.
Täydellä hunajamahan sisällöllä kimalainen voi lentää yhtäjaksoisesti jopa 40 minuuttia. Kuorma, jota se kantaa lennon aikana voi olla keskimäärin neljäsosa sen painosta.
Ehkä on saivartelua (vanhat miehet sanoisivat rosenlewin konepajalla: (“se on pilkun nussintaa”) jos jotain enemmän vaatii lentävän kimalaisen valokuvalta kuin mitä tässä on.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vauhtia kyllä mutta vaarallisilta tilanteilta välttyy kun pysyy rauhallisena eikä ala huitomaan.
Nämä on hyönteismaailman sata lasissa valokuvia.
Palaillaan tuonnempana, ehkä tässä jo tälle kesälle oli riittävästi kimalaisen lentovalokuvia.
Pekka Jaakkola heitti kiekko kesän ennätyksensä. Noormarkun kentällä se taas löytyi....tekniikka perkule....kevyt 54m siivu vastatuuleen singottuna....kyllä se sieltä singahtaa kun jossain vaiheessa hieman höllätään.
Kova navakka tuuli eilen jostain pohjoisen ja idän välistä puhalteli. Koivun latvat taittui..
http://satalasissa.innovadigital.eu/share/94#.UXEmvEPiaa0.facebook
Hannu Raussi Kyllä hyvä peppu huonon kimalaisen voittaa?
Sari Vehmaskangas Kysypä Teuvo Kirsi Kippura Hurme nimisen leidin neuvoja, se tietää kaiken pepuista!
Hannu Raussi jassoo, kiitos vihjeestä, kiva nimi
Seppo Karhu Hienoja kimalaiskuvia.
Kirsi Kippura Hurme voi pyhä pietari sari sinuu :))) En mie noist pepuist tiiä sen enenpää,mut kaikki öttiäiset vahingossa tulee perse eeltä mun linssii ,ny mie lähen mettää kassoo näkyykö siellä tikkoja takomassa ahteri edeltä
Hannu Raussi Isot hauet kannattaa ja ottaa perse eeltä haaviin.
Kirsi Kippura Hurme Niih ja mie en nähny mokomii tikkoja takomassa,yhen titityy auran näin mut nekin ois ollu takaantapäin kuvattii,joten se siitäkin sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti