Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) on sieppoihin kuuluva lintu.
Leppälintu on 14 cm pitkä, paino 14–19 g, siipien kärkiväli 21–24 cm. Koiraan rinta ja pyrstö ovat oranssinpunaiset ja pää harmaa. Nimi leppä tulee vanhasta verta tarkoittavasta sanasta ja viittaa juuri linnun punaiseen väritykseen. Otsa on vaalea ja kurkku musta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita ja niiden pyrstö on oranssinpunainen. Vanhoilla leppälinnuilla on sulkasato heinä–elokuussa, jonka jälkeen iän ja sukupuolen määritys maastossa on vaikeaa.
Koiras laulaa aktiivisesti toukokuussa, usein puun latvassa. Laulaa usein myös yöllä. Laulu? on kirkas säe, jota seuraa lyhyt matkintoja käsittävä liverrys. Laulun alkuosaa voisi kirjaimin kuvata "hiitryitryitryi". Varoitusääni on pajulintumainen ”hyit”.
Vanhin suomalainen rengastettu leppälintu on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 7 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut tanskalainen 10 vuoden 3 kuukauden ikäinen yksilö.
Laji pesii koko Suomessa ja talvikaudeksi laji muuttaa Pohjois-Afrikkaan. Leppälintu pesii lähes koko Euroopassa, Pohjois- ja Länsi-Afrikassa sekä Aasiassa Baikal-järvelle ja Iraniin saakka. Euroopassa pesii 2–3 miljoonaa paria, Suomessa 500 000 – 700 000 paria.
Tämä Leppälintu pariskunta oli pesäpaikan haussa Noormarkun myllykoskella. Sopiva pönttö löytyi, mutta kirjosieppo hääti ne seuraavana päivänä pois.
Leppälintu on kolopesijä. Se voi pesiä myös isoreikäiseen pönttöön (lentoaukko 7 cm). Leppälintu suosii erityisesti vanhoja ja rapistuneita pönttöjä ja karttaa uusia. Naaras munii 6–7 sinistä munaa ja hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Osa kannasta pesii kahdesti kesässä.
Leppälintu on käen pääisäntälaji Suomessa. Käki munii leppälinnun pesään leppälinnun munia suuremman munan, jota osa leppälinnuista sitten hautoo kuin omaansa. Osa leppälinnuista kuitenkin tunnistaa käen munan eikä haudo sitä. Leppälintu oppii luultavasti tulevaisuudessa tunnistamaan käen munan. Näin on käynyt jo pajulinnun kohdalla, sillä pajulintu hylkää pesänsä lähes poikkeuksetta, jos käki on sen pesään muninut.
Leppälintu on vilkas, eloisa ja arka pikkulintu, joka värisyttää alinomaa tiilenpunaista, keskeltä tummanruskeaa pyrstöään. Kesäpukuinen koiras on vatsapuolelta ruosteenpunainen, otsa on valkoinen, kurkku ja posket mustat, päälaki ja selkä tuhkanharmaat. Naaraspukuinen leppälintu (aikuinen naaras ja nuori lintu) on yleisväritykseltään ruskea. Rinnassa on kuitenkin havaittavissa ruosteenruskeaa värisävyä. Syksyllä koirasleppälintu muuttuu sulkasadon myötä kurkusta valkoisenkirjavaksi ja selästä ruskehtavaksi. Leppälinnun koivet ja nokka ovat mustat ja silmän värikalvo on tummanruskea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti