Noormarkku oli itsenäinen ja kun sanotiin että käydään kaupugissa niin se myös sanamukaiseti tarkoitti sitä ja meille lähin kaupunki oli pori ja sen jälkeen Turku jossa vaimon suku asui. Näihin kaupunkimatkoihin liittyi melkovahvasti kirputorien kierto, olin hurahtunut valokuvaus harastuken myötä vanhojen kameroiden keräilyyn eikä siittä kotitaluden kamreeri suurta hälyä nostanut.
Myönnän kyllä että kameroden osalta meni siten liialisuuksiin että kun mukaan tartui kaikki alujaankin halvat kamera kuten Agfa pokkarit, muutaman markan ne maksoi lukkuun ottamatta kuvan laatikon oikeassa yläkulmassa Rapid iso rapid 1F aavaamaton myyyntipkaus joka oli Turun rajalan kamerakaupan ikkunassa varmaankin lähinnä rekvisiitana, kun kauppias vähän hämentyneenä vastasi kysymyksen mitä tuo maksaa, 50 markaa sanoi hän. No pakohan se oli sada kun ei silloin nuorena kun niitä olisi saanu cokakola pullonkorkeilla niin ei sitä tietoa tainnut pienesä Noormarkun kirkonkylässä olla.
Agfa pokkari kamerat ei mikään lottovoitton verratavia nykyrahaan muutetettuna mutta kun kamerastore tampereela myy niitä käytetynä 8 eurolla niin onhan niiden arvo nousutkin alta viiden markan lähtöhinnasta miltei viitenkymeneen markaan. Aavamaton alkuperäsipakkaus on sitten eriasia, en toista ole markinoilla nähnyt.
Otsakeen mukainen pieni lottovoitto kirputorilöytö löytyi porista, kauppatorin laidalta, tuhatyhdeksänsatayhdeksäkymentä ( 1990 ) luvun alusta, Silloin jo oli porissa tyhjentyneitä liiketiloja joihin ensimmäsiä kirputoreja oli ilmaantunut. Toki oli silloin vielä osto ja myyntilikeitäkin jokunen mutta kirpputoreilla oli hintataso halvempi. Kirpputoreilla myyntiin lähinnä kodin irtainta ja vaateita niin kuin nykyisinkin. Sielä porin kaupatorin laidalla olleessa kirputorissa ei juuri mitään kiinostaava minulle ollut kun niitä kameroita etsin, mutta sitten silmä tavoitti posliini kissan, en siitä muuta ymmätänyt kuin että sen vatsassa luki arabia, eikä hinta ollut paha 5 markaa
Katso video
Aikansa se oli kirjahyllyn koristeena kunnes aloin työttömäksi jäätyäni blogia kirjoitamaan henkireikänä muuhun maailmaan ja tarvisin ajoitain aiheita jolla täytäsin pään tyyhjyyden täyttämiseksi.ATK tietona silloin löysin Ettei Aarbian kiissa figurii ihan huuhata koriste esine ollutkaan vaan sillä oli oikein kuuluisa suunnitelia elikkä desing Lea von Mickwitz ja enenkaikkea rahallista arvoa. Keramiikkataiteilija Lea Von Mickwitz suunnitteli Arabialle 1920 - 50 lukujen aikana useita erillasia eläinhahmoja. Tämä minun ihastuttava kissa hurmaa sympaatisella olemukselaan sekä pehmeästi muotoilulla keramisella pinnalla. Käsin maalattut yksityiskohdat kuten silmät tekevät kissa figuurista aika sympaatisen.
Kun näinä aikoina rahasta puhutaan, kuten tänään 23.9.25 satakunanna kansa länsi-suomi lehti kirjoitti että porin energiasta saatiin myyntivoittoa. Olen tässä porin energian tapauksessa miettinyt myyntivoitto sanaa. Ja niin se taitaa olla jos tässä tapauksessa palataan 1970 -1980 luvulle asti Niin porissa toimi yli sadanvuoden historian omaava Rosenlew monialayritys joka omisti porinvoima nimisen sähköyhtiön jolle A.Alhström myi sähkoverkonsa ja samalla henkilökuntaansa kuten isäni Veikon. Ja kun lopulta, varmaan samoihin aikoihin kun Rosenlewin vaikutus porissa laimeni niin muodostui porin enrgia ja pori sen omistajaksi niin taitaa nyt polhem Infralle myyty 49 % ja siitä saatu 350 000 000 euroa voitaneen pitää myyntivoittona
Niimpä jos viiden markan ostohinnalla hankimani Arbaian kissa figurin nyt myisin niin siitä saamani raha olisi jos ei nyt suoranasiesti lottovoitoon verratama mutta prosentuaaliseti suuri myyntivoito. Netissä on yksi melkein samalainen myynnissä 145 euron hintaan. Onneksi en ole sitä huonoina aikoina myynyt, ei se olsi kauvaa lämmittänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti