Eilen hekumoin mielessäni että rankan työpäivän jälkeen pitää itseään viihdyttää jolain vähän erikoisemmalla. Niimpä asensin kameraan kuusikymentäviisi ( 65) vuotta vanhan laatuobjektiivin. Carl Zeiss Jena Triotar 1:4 135 T Objektiivissa on kierrekiinitys eikä se sovin nikinin runkoon ilman adabteria. Adapteri m uutta objektiivin poltoväliä eikä se toimi muuhun kuin lähikuvaukseen. Zeississä himmenin sijaitsee objektiivin etuosasassa, Nikonin D 200 runkon valonmittaus toimii asenoissa A ja M Tarkennuskuva himmenee mitä pienempi aukko tarkenatessa on säädetty. Se tekee kuvaukseta hidasta automaatti objektiiveihin verratuna
Asensin objektiivin vielä Nikonin PK-13 27,5 millin loitton saadaksen vielä suurempia lähikuvia.
Koko objektiivi yhditelmästä tuli 185mm pitkä mutta painoa on alle puolenkilon, vaikka muovia ei ole muussa kuin kierresoviteessa joka on objektiivin ja loittorenkaan välissä.
Kotona testasin yhditelmää ennenkuin luontoon lähdin fiilistelemään museokikäisellä objektiivilla.
Avomaa kurkun keltainen kukka
Kameraa tesaillessani söin ensimmäisen ahomansikan omasta kasvimaasta
Ylä kuva kameran valotusmitarin mukaan, alakuva kameran omalla apusalamalla avustettuna
Tämä kukkakärpäsen valokuva vielä omalta parvekekukkamaalta. Tässä alkoi jo tuntua siltä ettei tämä sakasalaisobekrivvin yhdistelmä ole malttamatoman, nykyajan kiireiseksi oppineen kuvausvälinen. Voi olla ettei ole objektiivin vika että tämäkin on tarkentunut kohteen taakse. Optikolla pitäisi varmaan käydä, omassa silmässä vika on ettei tarkennus onnistu lähietäisyydeltä. Muutenhan kuvassa ei ole vikaa, väritkin on ihan kivat.
En kuitenkaan heti antanut periksi vaan lähdin pihalle uusia kuvauskohtita etsimään. Takapihalla kukki valkoinen apila joissa tarhamehiläset ahkerasti työskentelivät
Lähempää katsoen apilankukka on kaunis
Pieni terävyysalue tuo haasteita valokuvuseen, ei auta vaikka jalustaa käyttäisi, käden pitää olla vakaa eikä luonnonkukaa ja sen pölytäjää kuvatessa saisi kovasti tuulenvirekään käydä
Tarhamehiläinen apilankukalla
Harvemmin saa ampiaisa tai kimalaisia kuvattua kun ne kohti lentää
Kissankellot ovat niin hetovarsisia että vähäinenkin tuuli niitä heiluttaa.
Tässä vaiheessa alkoi mienrauha järkkyä ja katsoin että on parasta lopettaa pian seitsämänkymmentä vuotta vanhan objektiivin tetaus. Kunnioitus entisajan valouvaajia kohtaan nousi yhä korkeamalle. He ovat voineet itseään valokuvaajiksi kutsua. Ajatelkaa nyt, he eivät ole voineet heti paikanpäällä , samantien kuvan oteetuaan tarkista millainen kuva tuli, vasta pimiössä näki mitä valokuvasta tuli. Nykyajan valokuvaajat ovat vain näppäilijöitä. Pitää ensiviikolla kotiseutmuseolla vanhoja valokuvia digitoidessa käsitellä vanhoja paperivalokuvia vielä entistäkin kunnioittavammin.
Kellään muulla Suomessa ei taida olla näin vaativaa ja arvokasta kuntouttavaatyötä, josta KELA maksaa yhdeksän euron ( 9 €) ylläpitokorvauksen. http://plus.edilex.fi/kela/fi/lainsaadanto/20010189
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuntouttavaa-orjatyotoimintaa/hu948Dkm?ref=facebook:bc65
Viime kesänä museovirasot rahoitti vanhojen valokuvien digitointia 5000 eurolla, nyt minä teen sitä 9 euroa päivä
Puuvillahanskat kädessä pitää vanhojavalokuvia käsitellä, vaikka kädet itselle vaikutaisvat puhtilta, niin aina vanhoihin esineisiin tarttuu sormenjäljet ja omia bakteereja. Muutenkin on hyvä välillä pitää tuumaustauko ja mietiskellä entisiä parempia aikoja jolloin on aivan hiljattain venäjän ikeestä noustu
Mitään ei kuitenkaan olla opittu kun nyt taitaa EU olla vielä pahempi kaski ikeessä kuin venäjä aikoinaan.
Käykää nyt ihmeessä kotiseutumatkalla ja poiketkaa Noormarkussakin Kotiseututalo Kahri on auki koko kesään ja paikalla on asiantunteva Kesä-Opas Heli
Noormarkun kotiseututalo Kahari
Museotie 14, 29600 NOORMARKKU
Puh. 050 5415 519 / Rainiola
Sähköposti: jaakko.rainiola(at)luukku.com
www.noormarkunkotiseutuyhdistys.fi
GPS-koordinaatit:
N 61°35.441′
E 021°52.328′
Asensin objektiivin vielä Nikonin PK-13 27,5 millin loitton saadaksen vielä suurempia lähikuvia.
Koko objektiivi yhditelmästä tuli 185mm pitkä mutta painoa on alle puolenkilon, vaikka muovia ei ole muussa kuin kierresoviteessa joka on objektiivin ja loittorenkaan välissä.
Kotona testasin yhditelmää ennenkuin luontoon lähdin fiilistelemään museokikäisellä objektiivilla.
Avomaa kurkun keltainen kukka
Kukka kärpänen kävi valokuvaaja tervehtimässä, pienstä on kiinni oikea tarkennus
Kameraa tesaillessani söin ensimmäisen ahomansikan omasta kasvimaasta
Ylä kuva kameran valotusmitarin mukaan, alakuva kameran omalla apusalamalla avustettuna
Tämä kukkakärpäsen valokuva vielä omalta parvekekukkamaalta. Tässä alkoi jo tuntua siltä ettei tämä sakasalaisobekrivvin yhdistelmä ole malttamatoman, nykyajan kiireiseksi oppineen kuvausvälinen. Voi olla ettei ole objektiivin vika että tämäkin on tarkentunut kohteen taakse. Optikolla pitäisi varmaan käydä, omassa silmässä vika on ettei tarkennus onnistu lähietäisyydeltä. Muutenhan kuvassa ei ole vikaa, väritkin on ihan kivat.
En kuitenkaan heti antanut periksi vaan lähdin pihalle uusia kuvauskohtita etsimään. Takapihalla kukki valkoinen apila joissa tarhamehiläset ahkerasti työskentelivät
Lähempää katsoen apilankukka on kaunis
Pieni terävyysalue tuo haasteita valokuvuseen, ei auta vaikka jalustaa käyttäisi, käden pitää olla vakaa eikä luonnonkukaa ja sen pölytäjää kuvatessa saisi kovasti tuulenvirekään käydä
Tarhamehiläinen apilankukalla
Harvemmin saa ampiaisa tai kimalaisia kuvattua kun ne kohti lentää
Kissankellot ovat niin hetovarsisia että vähäinenkin tuuli niitä heiluttaa.
Tässä vaiheessa alkoi mienrauha järkkyä ja katsoin että on parasta lopettaa pian seitsämänkymmentä vuotta vanhan objektiivin tetaus. Kunnioitus entisajan valouvaajia kohtaan nousi yhä korkeamalle. He ovat voineet itseään valokuvaajiksi kutsua. Ajatelkaa nyt, he eivät ole voineet heti paikanpäällä , samantien kuvan oteetuaan tarkista millainen kuva tuli, vasta pimiössä näki mitä valokuvasta tuli. Nykyajan valokuvaajat ovat vain näppäilijöitä. Pitää ensiviikolla kotiseutmuseolla vanhoja valokuvia digitoidessa käsitellä vanhoja paperivalokuvia vielä entistäkin kunnioittavammin.
Kellään muulla Suomessa ei taida olla näin vaativaa ja arvokasta kuntouttavaatyötä, josta KELA maksaa yhdeksän euron ( 9 €) ylläpitokorvauksen. http://plus.edilex.fi/kela/fi/lainsaadanto/20010189
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuntouttavaa-orjatyotoimintaa/hu948Dkm?ref=facebook:bc65
Viime kesänä museovirasot rahoitti vanhojen valokuvien digitointia 5000 eurolla, nyt minä teen sitä 9 euroa päivä
Puuvillahanskat kädessä pitää vanhojavalokuvia käsitellä, vaikka kädet itselle vaikutaisvat puhtilta, niin aina vanhoihin esineisiin tarttuu sormenjäljet ja omia bakteereja. Muutenkin on hyvä välillä pitää tuumaustauko ja mietiskellä entisiä parempia aikoja jolloin on aivan hiljattain venäjän ikeestä noustu
Mitään ei kuitenkaan olla opittu kun nyt taitaa EU olla vielä pahempi kaski ikeessä kuin venäjä aikoinaan.
Käykää nyt ihmeessä kotiseutumatkalla ja poiketkaa Noormarkussakin Kotiseututalo Kahri on auki koko kesään ja paikalla on asiantunteva Kesä-Opas Heli
Noormarkun kotiseututalo Kahari
Museotie 14, 29600 NOORMARKKU
Puh. 050 5415 519 / Rainiola
Sähköposti: jaakko.rainiola(at)luukku.com
www.noormarkunkotiseutuyhdistys.fi
GPS-koordinaatit:
N 61°35.441′
E 021°52.328′
kesä-elokuu
ma–pe 10–15
Muulloin sopimuksen mukaan
http://aikamatkasatakunnassa.fi/kohteet/noormarkun-kotiseututalo-kahari/
Eilen kävelin ensikertaa uuden Vainiolasillan yli. Lokit olivat ehtineet ensin. Kansi oli aivan lokinpaskassa
Hyvää loppuviikkoa lukijoilleni
ma–pe 10–15
Muulloin sopimuksen mukaan
http://aikamatkasatakunnassa.fi/kohteet/noormarkun-kotiseututalo-kahari/
Eilen kävelin ensikertaa uuden Vainiolasillan yli. Lokit olivat ehtineet ensin. Kansi oli aivan lokinpaskassa
Hyvää loppuviikkoa lukijoilleni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti