Ford Taunus 26M Turnie 1972 V6
taustalla vähän uudempi Ford Mondeo, sekin farmari
Ford Taunus Club Finland, suomenkielinen autoharrastajien keskustelupalsta
Ford Taunus GXL Coupe 2000 V6 1971
Fordin 2.6 litran V6 käyntiääni oli miellyttävä kuunnella
Jouko Mäki-Lohiluoma – Transitmies Tämä laulu kertoo kaikkien Ford miesten maailman kuvasta.
Ford Taunus P7 oli iso Fordin ylemmän keskiluokan mallisarjan auto. Autosta on olemassa 17M, 20M ja 26M -versiot, numerot kuvaa pääsääntöisesti mallimerkintää. Usein autot oli myös moottoriltaan mallimerkintää vastaavia, mutta se ei ole suoraan näin. Saatavilla oli moottorivaihtoehtoja seuraavasti; 17M: 1.5 V4, 1.7 V4, 1.8 V6, 2.0 V6 ja 2.3 V6. 20M: 2.0 V6, 2.3 V6 ja 2.6 V6 ja 26M sai ainoastaan 2.6 V6-moottorin. Autoista pystyi tilaamaan mallista riippuen eri varusteluversioita: TS (20M P7a), XL (20M P7b) ja RS. Taunus sanaa ei enää käytetty, vaan auto oli aina Ford 17M, 20M tai 26M. Tekniikka ja pohjalevy ovat käytännössä sama kuin P5-mallissa, kuten myös tuulilasi ja osittain sivuikkunat.
P7A:n muotoilu on selvästi Amerikasta peräisin ja siitä eivät pitäneet kaikki Eurooppalaiset kuluttajat. Farmariversio tunnetaan nimellä Turnier. Avomalli oli Karl Deutsch -koritehtaan tekemä, sitä sai vain ainoastaan erikoistilauksesta, kyseisiä avoja ei myyty uutena yhtään Suomeen
Lisäsin postaukseen hirvikärpäsen kuvat kun google hakuina hirvikärpästä on tänään haettu, eikä näitä kuvia ole ollut tässä blogissa-
Hirvikärpänen eli hirven täikärpänen[1] (Lipoptena cervi) on täikärpästen (Hippoboscidae) heimoon kuuluva kaksisiipinen ulkoloinen. Se käyttää ravintonaan hirvieläinten verta
Hirvikärpänen on rotevahko 5–7 millimetriä pitkä, ruskeansävyinen kaksisiipinen hyönteinen. Jotkut yksilöt ovat kellanruskeita, toiset hyvin tumman ruskeita, lähes mustia. Ruumiinrakenne on litteä ja karvainen. Tärkeä tuntomerkki ovat siivet: hirpikärpäsen siivet osoittavat suoraan taaksepäin, eikä niissä erotu tummempia suonia toisin kuin sukulaislajeilla. Kun eläintä katsoo ylhäältä päin, sen imukärsä ja paksut jalat erottuvat selvästi.
Kohdatessaan ihmisen hirvikärpänen yleensä erehtyy luulemaan tätä isäntäeläimekseen, koska se suunnistaa lähinnä lämpöaistinsa avulla suureen lämpimään kohteeseen toisin kuten esimerkiksi hyttynen, joka aistii hiilidioksidin uhrinsa hengityksestä. Lennettyään vaatteille, iholle tai hiuksiin hirvikärpänen saattaa pudottaa siipensä.
Hirvikärpäsen pistot voivat aiheuttaa tulehduksia ja ihottumaa allergikoille. Ihmisen veri tuntuu usein kelpaavan jollakin lailla hirvikärpäsen ravinnoksi, ja kärpänen on syksyisessä metsässä kiusallinen. Paras karkotuslääke on joidenkin testien mukaan vanhanajan yleislääkkeeksi kutsutut kamferitipatlähde?, joita saa apteekista. Hirvikärpäset tunkeutuvat kapeimmastakin raosta vaatteiden sisään ja piiloutuvat vaatteiden taitoksiin ja saumoihin. Alustavien tutkimustulosten mukaan vaaleat vaatteet saattavat vähentää hirvikärpästen hyökkäyksiä. Kuitenkin tutkimustulokset ovat varsin vähäisiä ja perustuvat lähinnä eri ihmisten kertomuksiin.
Paras keino suojautua hirvikärpäsiltä on peittää kaikki lämpöä huokuvat ihon kohdat vaatetuksen ulkopuolella, esimerkiksi kädet, kaulan seutu ja päälaki. Hirvikärpäsen irrottaminen hiuksista voi olla vaikea tehtävä. Sitä voi kuitenkin helpottaa käyttämällä tiheää "täikampaa". Hirvikärpäset eivät muni ihmisen hiuksiin.
Rakenteeltaan hirvikärpänen on poikkeuksellisen vankkaa tekoa, ja sen tappaminen huitomalla tai lyömällä on erittäin vaikeaa. Yhtä aikaa sekä joustavan että kovan kitiinikuoren murskaaminen ei onnistu helposti edes sormien välissä, vaan vaatii esimerkiksi litistämisen kynnellä jotakin kovaa alustaa vasten. Toinen tehokas tapa murskata hirvikärpänen on poimia se kahden sormen väliin ja hiertää murskaksi samaan aikaan puristamalla ja sormia sivuttaissuunnassa liikuttamalla. Hirvikärpäseen eivät vaikuta myöskään monet hyönteismyrkyt ja ne selviävät jopa saunomisesta, eivät kuitenkaan uimahallista tai uima-altaassa käytetyistä puhdistusaineista.
Hirivkärpäsen sylki aiheuttaa joillekin ihmisille allergisen reaktion, joka saa aikaan pitkään kestäviä paukamia.[8] Toistaiseksi hirvikärpästen mahdollisesi levittämistä sairauksista tiedetään hyvin vähän. Esimerkiksi Bartonella-bakteeri on epäilyksen kohde. Hirvikärpästen on todettu aiheuttavan hankalaa hirvikärpäsihottumaa.
Hirvikärpäsen isäntäeläin on yleensä hirvi, mutta sitä on tavattu muissakin hirvieläimissä. Hirvikärpänen elää isäntäeläimen karvapeitteessä ja imee verta ravinnokseen. Niiden runsain esiintyminen on elokuun puolivälin ja syyskuun lopun välillä, jolloin aikuiset hirvikärpäset kuoriutuvat koteloista. Hirvikärpänen on melko kömpelö lentäjä eikä se yleensä lennä kuin korkeintaan muutamia kymmeniä metrejä suoraviivaisesti hirveksi uskomaansa kohteeseen.[5] Enimmäkseen se oleilee puiden ja kasvuston seassa odottaen, että potentiaalinen isäntäeläin tulee riittävän lentoetäisyyden päähän. Tuuli ja vesisade vaikeuttavat huomattavasti hirvikärpäsen lentosuoritusta ja suunnistusta. Koska hirvikärpänen on huono lentäjä, se ei myöskään parveile metsissä kuten muut kärpäset ja hyttyset. Yleensä hirvikärpänen jättäytyy niille alueille, joihin hirvestä tippuneet kotelot ovat jääneet ja joista aikuiset yksilöt ovat kuoriutuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti