Perhosia on vielä paljon liikenteessä vaikka jo eletään elokuun puoliväliä. Nyt olen käynyt kuvamassa perhosia Pori-Parkano rautatien varressa Noormarkun kohdalla . Rautatie sillalla tapasin livenä blogini lukijat Mari-Annen ja Tomin. Vaikka blogin käyntimäärää voi seurata niin on se vaan erikivaa tavata lukioita ihan kasvotusten. Lämmin ratapenkka oli houkutellut perhoset liikkeelle suurin joukoin, olipa joukossa yksi uusikin laji jota en ole onnistunut tunnistamaan, jos joku lukijoista tunnistaa, niin kertokaa kommenteissa.
Mari-Anne ja Tom ihastelevat Noormarkun joen kulkua rautatiesillan alta
Tässä tämä outo perhonen
Elokuun loppupuolella kukat alkavat ehtyä ja perhoset jonottavat “tankille” peräkkäin
perhosten lentokuvien ottoa tuli taas harjoiteltua. Valkoisten perhosten kuvia pitää ottaa aika paljon alivalottaen jopa –1 kirkkaassa valossa vieläkin enemmänkin. Harjoittelemalla oppii.
Kun lentävästä perhosesta ottaa kuvia niin pitäisi aina maltaa tarkentaa taakse kun perhosella on aika vikkelä lähtö nopeus kukalta. Suoraan lennosta perhosta ei kyllä saa kuvattua, minun ainakin pitää odottaa kukalla lentoon lähtöä tai kukalle tuloa.
Tämä kuva tuli napattua kun uimarin käsien uintiliike muistuttaa perhosien siipiä
sitruunaperhonen vauhdissa
mahtaako tämä olla sen valkomustan perhosen kaveri, vähän on siipirikko, mutta hyvin lensi
Täällä Noormarkun seudulla on ollut aika kuivaa, mutta jo alkaa tattejakin näkymään.
Olisikohan tässä perhoskuvia jo yhdelle kertaa riittävästi, jää sitten toisellekin kertaa vähän jäljelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti