Eilinen täysikuu paistoi pilviharsonläpi ja silmä näki että kuun ympärillä oli halo, mutta kuu on niin kirkas että en saanut sitä valokuvassa näkymään kun halusin kuusta oikein valottuneen valokuvan ja silloin pitää kuvatessa alivalottaa –5 aukkoa. Silloin taivaasta tulee musta.
Poosjärvelle vievä tie oli poikki jo aivan alkumatkasta. Vene rantaan olisi ollut matkaa vielä parikilometriä.
Kuun painovoiman vaikutus vedenpinnan korkeuteen on kaksikertaa niin suuri kuin Auringon. Korkeinta vaihetta kutsutaan vuokseksi ja matalinta vaihetta luoteeksi. Tämä veden paisumus ei ole Kuunpainovoiman aikaansaamaa vaan syksyllä ja alkutalvesta on vaan satanut niin paljon vettä että kaikki järvet ja lammikot pursuavat yli äyräiden jo ennen kevättulvia.
Ilman vedenpaisumustakin kaikki tiet eivät olleet läpiajo kunnossa. Tapani ja Hannu myrskyn jäljiltä on vielä vähempiarvoisilla kulkuväylillä sähkölankoja ja puita tiellä
Veneskoskentiellä on varmaan enemmänkin liikennettä, mutta ei sielläkään kaatuvaa sähkötolppaa ole saatu pois korjattua.
Kun sinne Poosjärvenrantaan ei päässyt niin kävimme Markun kanssa sitten Veneskosken rannassa viettämässä maisemamaalarin vapapäivää.
Olisikohan minäkin päässyt valokuvaan
Korkealla oli Veneskoskenkin vesi
Vedenpaisumus on Raamatun Vanhassa testamentissa oleva kertomus suuresta tulvasta. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvaillaan, miten Jumala päätti hukuttaa koko maailman, koska ihmiset olivat hylänneet Jumalan ja "koko maa tuli täyteen väkivaltaa".
Näin suureen vedenpaisumukseen ei nyt vielä taida olla eväitä.
Kyllä talvinekin maaseutu ajoittain kaunista on, kunhan aurinko paistaa
