Viime aikoina on vanhoja kotimaisia elokuvia katsoessa tullut mieleen se, että olen syntyny väärällä vuosikymenellä. Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa on surkeitakin kohtaloita mutta pääosin kaikki päättyy onnelisesti,
Kuitenkin kun tarkemmin miettii tätä väärään aikaan syntymistä niin mikä olisi oikea aikajana jolloin olisi ollut hyvä elää? Elokuvien onnelliset kuvat on tuokiohetkiä, niin se varmaan on oikeassa eämisessäkin. Ei kokoaikaa voi onnelisesti elää jos on tervejärkinen.
Jos ajatelee suvun historiaa taaksepäin, ajankohtaa mitä itse tiedän niin isoisä Tapani Alfred syntyi 1900 ja oli vasta 18 vuotias kun joutui sisällisotaan, punaisten joukkoihin. Niistä ajoista ei paljon kerrottu, mutta kerran isoisä minulle näytti jalissa olevat luotienreikien arvet. Hennalan vankileirillä häntä ammutiin säärin, että pakohalut tyrehtyi. Sieltä hän kuitenkin selvisi elävienkirjoihin ja työelämäkin jatkui Ahlströmin ruukin pelloilla traktorinkuljettajana eläkeikään asti.
Isä Veikko Sakari syntyi 1923 eikä hänkään paljon isäänsä vanhempi ollut kun joutui viideksivuodeksi sotaan, venäjää vastaan. Kranatinsirpaleen haavoitamana hänkin siviliin pääsi työelämään. Ahlströmin autonkuljetajaksi, Ensin tukkia-auto josta yleni herrakuskiksi, pitkää mustaa de soto autoa ajamaan ja ruotsinkieltä oppimaan kun herroja tampereen ravintoloihin kuskattiin.. Kohokohta hänen elämässään varmaa oli 1952 kun hän pääsi olympialaisissa Norjan Kuningasta kuljettamaan.
Pian tämän jälkeen minä tulin kuvaan 1958. Samoihin aikoihin isällä olisi ollut toinenkin käännekohta elämälleen jpka olsi vaikuttanut minunkin eläämääni. Isä olsi saanut siirron Varkauteen jossa Ahlströmillä oli paperitehdas. Mutta eihän Noormarkusta mihinkään voinut lähteä. Ja työ jatkui sähkömiehenä Noormarkussa.
Minulla on veli joka on syntyny 1947, on siis suurieikäluokkien jäsen joita ei ole koskaan työtä puutttunut. Suomen suurien ikäluokkien ihmisiä voisi kutsua kultalusikka suussa syntyneiksi, mitään heiltä ei ole koskaan puuttunut, eikä heitä koske enää Päävalehtelija Sipilän hallituksen aktivointimalitkaan.
Siinä mielessä olen kymmenvuotta liaan myöhään syntynyt. Yhteiskunnalisesti asiani olisi paremmin, mutta olsiko elämä parempaa, ainakaan nykyisenkaltaista perhettä ei olisi. Joten turha on pohtia sitä minkälaisessa aikaikkunassa elää. En ainaakaan ole nuoruuttani sodissa joutunut viettämään.
Entisaikaan ilot on ollu myös hetkillisiä, tosin ilot on saatu helpomalla kuin nykyihimisellä
Tmän hetken suurin murheeni on se, että saanko pidettyä viimesyksynä itäneen tomatin hengissä keväseen asti? Päivän valoisa aikka pitenee vauhdilla. Tänään 25.1.2018 päivä on jo 7h 6min pitkä. Tomatissa on jo uusia versoja joten saataa ola että se kevääseen asti sinnitelee ja sa sen voi ehäkä parvekeelle viel joskus siirtää satoa tuottamaan.
Viidakkokurkkukin on tuottanut uusia lehtiä, siltäkin voi varmaa tulevaisuudessa satoa odottaa.
Eilen kävin tutustumassa Taiteilija Markku Mäkelän ja Taitilia Timo Malinin kanssa heidän maaliskuun näyttelypaikkaan Porin kävykadulla
Ajokeli porin teillä ei ollut kovin häävi / hyvä
Porissa oli ilmeisesti varaudutt suurempaankin lumimyräkkään , aikan kauhakuormaajan suuri kauha siihen viitaa
Yhtään Sisua ei tullut vastaan, joten upm;n scania rekka-auto piti lumipyryssä kuvat
Laviantietä auraa Case 335 magnum
Moottori 8.9 l diesle 335 hv
Vt 23 Soormarrku Noormarkku välillä kaivetaan sähkökaapelia viemäriputken vierran maan alle, mutta porin kaupunki ei saa aikaiseksi Noormarkku pori liitossopimuksessa mainittua kevyenliikenteen väylää välille Söörmarkku Noormarkku 5 km
Ennen suojakelien saapumista pääsin käymmää Lempiöjärvellä pilkillä
Kalasaalis oli yllättävän hyvä ja sen jakajakin löysi paikalle
Hyvää päivänjatkoa lukijoilleni
Kuitenkin kun tarkemmin miettii tätä väärään aikaan syntymistä niin mikä olisi oikea aikajana jolloin olisi ollut hyvä elää? Elokuvien onnelliset kuvat on tuokiohetkiä, niin se varmaan on oikeassa eämisessäkin. Ei kokoaikaa voi onnelisesti elää jos on tervejärkinen.
Jos ajatelee suvun historiaa taaksepäin, ajankohtaa mitä itse tiedän niin isoisä Tapani Alfred syntyi 1900 ja oli vasta 18 vuotias kun joutui sisällisotaan, punaisten joukkoihin. Niistä ajoista ei paljon kerrottu, mutta kerran isoisä minulle näytti jalissa olevat luotienreikien arvet. Hennalan vankileirillä häntä ammutiin säärin, että pakohalut tyrehtyi. Sieltä hän kuitenkin selvisi elävienkirjoihin ja työelämäkin jatkui Ahlströmin ruukin pelloilla traktorinkuljettajana eläkeikään asti.
Isä Veikko Sakari syntyi 1923 eikä hänkään paljon isäänsä vanhempi ollut kun joutui viideksivuodeksi sotaan, venäjää vastaan. Kranatinsirpaleen haavoitamana hänkin siviliin pääsi työelämään. Ahlströmin autonkuljetajaksi, Ensin tukkia-auto josta yleni herrakuskiksi, pitkää mustaa de soto autoa ajamaan ja ruotsinkieltä oppimaan kun herroja tampereen ravintoloihin kuskattiin.. Kohokohta hänen elämässään varmaa oli 1952 kun hän pääsi olympialaisissa Norjan Kuningasta kuljettamaan.
Pian tämän jälkeen minä tulin kuvaan 1958. Samoihin aikoihin isällä olisi ollut toinenkin käännekohta elämälleen jpka olsi vaikuttanut minunkin eläämääni. Isä olsi saanut siirron Varkauteen jossa Ahlströmillä oli paperitehdas. Mutta eihän Noormarkusta mihinkään voinut lähteä. Ja työ jatkui sähkömiehenä Noormarkussa.
Minulla on veli joka on syntyny 1947, on siis suurieikäluokkien jäsen joita ei ole koskaan työtä puutttunut. Suomen suurien ikäluokkien ihmisiä voisi kutsua kultalusikka suussa syntyneiksi, mitään heiltä ei ole koskaan puuttunut, eikä heitä koske enää Päävalehtelija Sipilän hallituksen aktivointimalitkaan.
Siinä mielessä olen kymmenvuotta liaan myöhään syntynyt. Yhteiskunnalisesti asiani olisi paremmin, mutta olsiko elämä parempaa, ainakaan nykyisenkaltaista perhettä ei olisi. Joten turha on pohtia sitä minkälaisessa aikaikkunassa elää. En ainaakaan ole nuoruuttani sodissa joutunut viettämään.
Entisaikaan ilot on ollu myös hetkillisiä, tosin ilot on saatu helpomalla kuin nykyihimisellä
Tmän hetken suurin murheeni on se, että saanko pidettyä viimesyksynä itäneen tomatin hengissä keväseen asti? Päivän valoisa aikka pitenee vauhdilla. Tänään 25.1.2018 päivä on jo 7h 6min pitkä. Tomatissa on jo uusia versoja joten saataa ola että se kevääseen asti sinnitelee ja sa sen voi ehäkä parvekeelle viel joskus siirtää satoa tuottamaan.
Viidakkokurkkukin on tuottanut uusia lehtiä, siltäkin voi varmaa tulevaisuudessa satoa odottaa.
Eilen kävin tutustumassa Taiteilija Markku Mäkelän ja Taitilia Timo Malinin kanssa heidän maaliskuun näyttelypaikkaan Porin kävykadulla
Tänään päästiin tutustumaan tulevan näyttelypaikan sisätiloihin Porin kävelykadulla. Nyt on luonnon valoa maalauksille ja katossa paljon kohdevaloja, maaliskuun kevätaurinko kruunaa kaiken. Avajaispäivän musiikki esiintyjä varmistui hetki sitten. Tällä kertaa hänelle on tarjota oikein pieni lavanurkkaus, saadaan hyvät taidejamit pystyyn. Vieläkö löytyis sponsori tarjoiluun niin sitten olis kaikki jees, ja tietysti joku vois tehdä näyttävän lehtijutun vanhoista eläkkeellä olevista dinosaurus taiteilijoista 
Ajokeli porin teillä ei ollut kovin häävi / hyvä
Yhtään Sisua ei tullut vastaan, joten upm;n scania rekka-auto piti lumipyryssä kuvat
Auratraktoreilla on viimepäivinä töitä riittänyt.
Laviantietä auraa Case 335 magnum
Moottori 8.9 l diesle 335 hv
Vt 23 Soormarrku Noormarkku välillä kaivetaan sähkökaapelia viemäriputken vierran maan alle, mutta porin kaupunki ei saa aikaiseksi Noormarkku pori liitossopimuksessa mainittua kevyenliikenteen väylää välille Söörmarkku Noormarkku 5 km
Ennen suojakelien saapumista pääsin käymmää Lempiöjärvellä pilkillä
Kalasaalis oli yllättävän hyvä ja sen jakajakin löysi paikalle
Hyvää päivänjatkoa lukijoilleni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti