Kesvään kääntyessä kesäksi oli valokuvaajallakin korvien välissä mielenrauha, vahanmiehen sydän löi kuin virillillä orilla ja tulevaisuus näytti valoisemmalta kuin aikoihin. Toukokuun sää vaihtui epävakaiseksi ja vaiika sanotaan että sää on asenekysymys niin kyllä matalapaine minuun mielialaani vaikkutaa kielteisesti. Päiväkävelylle lähtiessä ensimäiseksi silmiin iski kun tuomien kukinta on loppumassa, ei enää niiden huumaava tuoksu saa opioidien tavoin mieihyvähormooneja suonissa virtaamaan.
Heinät ovat alittanee kukintansa, allergikkojen piina jatkuu, tosin Noormarkussa / porissa märkä sää helpottaa.
Pahi taitaa olla vielä edessä kun männyt alkavat kesäkuun alkupuolella kukkia. Männyn kukinta-aika sijoittuu kesäkuun alkupuolelle ja sen siitepöly on keltaista ja värjää maiseman paikoin keltaiseksi. Harvaa silti Mäntyjen siitepöly aivastutaa. Männyn siitepöly suttaa maisemaa, peltikattoja ja autojen peltejä, haitta on enmänkin kosmeetinen kuin terveydellinen.
Männyn siitepöly on tuuli levitteinen ja suotuisissa olosuhteissa männyn siitepöly leviää laajalle alueelle. Siitepölyn partikkelo koko on 3,5 µm luokkaa. Männyn siitepöly on täydellinen löytö ravitsemukselle ja todella hieno tuki terveydelle! Ravintorikas ja korkealle arvostettu männyn siitepöly on kerätty ravinteikkailta maa-alueilta ja se sisältää yli 200 bioaktiivista ravintoainetta, vitamiineja ja mineraaleja, jotka yhdessä tukevat fyysistä ja mentaalista hyvinvointia. Männynsiitepöly on suorituskykyä tehostava, Jos haluaa makuhuoneseen vähän vipinää niin männyn siitepely vähentää stressiä ja voimaannuttaa, vastuskykykin paranee. Männyn siitepöly sisältää yli 20 aminohappoa ja kaikki 8 välttämätöntä aminohappoa.
Kuusen kerkät ovat parhaimillan ja alkaa pian olla kiire jos aikoo nitä hyödyntää. Kuusen kirkkaita vaaleanvihreitä vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä voi poimia keväästä alkukesään. Ne tulee kerätä ennen kun kerkät vahvistuvat tummemmiksi ja kovemmiksi neulasiksi. Kuusenkerkät sopivat sellaisenaan salaattiin. Niiden mieto, makeahko maku antaa hienon vivahteen keittoihin, muhennoksiin tai siirappiin. Kuusenkerkistä voi hauduttaa piristävää teetä tai niistä voi tehdä kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa. Pitää kuitenkin huomioida se että Kuusenkerkkien poimimiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, sillä niiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Rentukatkin lopettelevat kukintaansa
Veden yllä lensi hytysenkokoisia ötököitä. Kamerassa oli kiinni hämärän sään johdosta Nikon AF Nikkor 35-70mm 1:2.8 D objektivii ja vaikka se on aikoinaan parasta mitä objektiivi rintamalla on ollut tarjolla niin ei se oikein pienten hyönteisten valokuvaamisen luontunut. Sinisenn nuolen osoittamssa paikasa hyönteinen lentää veden yllä
Lauvantainn saunapäiväksi ajttelin tehdä vihda / vastan mutta ainakin kaikki lähikoivut ovat kirvojen valloittamia, Voiko sellaitta koivun oksaa vihtana käyttää joissa kirvoja on?
Vastaha kesä kuitenkin on alussa, eiköhän se vielä ilokis muutu ja sanoihan entinen pankinjohtajakin että syksyllä kaikki on tosin. Ainakin voi odotella makuhermoille jo unohtuneita makuja kun metsämansikka kukkii ja pian saa niitä maistella
Kurturuusujen kukintaa saadaan vielä odottaa, mutta kun se alkaa niin silloin viimeistään pölyttäjien invaasio on voimisaan. Ja kuvaamista riitää.
Tänään 27. toukokutta on porissa / Noormarkussa sateen harmauttama päivä. Ilmatieeteen laitos lupaa poriin + 15 asteen lämpötilaa joten kyllä luonto tykkää. Auringonnousu tänään 4:15. Auringonlasku tänään 22:47. Päivän pituus on 18 h 32 min.
Lauantaina tavoitellaan Noormarkussa / porissa jo yli kahdenkymmenen asteen lämpötilaa.
Ensi tiistaina aloitan työt Noormarkun kotiseutuydisykesellä, vanhojen valokuvien diktoimisella. Siksi olen lueskellut vanhaa 1948 julkaitua suurta kaskukirjaa. Sen kieli on vanhahtavaa ja paikoin vaikeaselkoista nyky ihmiselle. Ajattelin että tämän lukemisesta on hyötyä kun selvitää mitä vanhoissa valokuvissa on kirjoitettuna.
Vitsi / kasku seitsämänkymmenenvuoden takaa
Goethellä oli tapana Jenassa käydessään istua Gasthof zur Tanne nimisessä ravintolassa. missä hänen kaunis runonsa "Erlkönig" oli nähnyt päivänvlon. Huoletonna istui runoilija kerran siellä viinilasin ääressä, johon hän tapansa mukaan oli sekoittanut vettä. Viereisessä pöydässä istui ylioppilaita, jotkla eivät häntä tunteneet ja joita huvitti se, että vieras kaatoi ihanaan viiniin vettä. Goethe kuunteli ivailua hetken. Mutta kun se alkoi hänestä mennä liian pitkälle. hän nousi, joi lasinsa tyhjäksi, meni ylioppilaiden luo ja lausui heille:
Das Wasser allen macht stumm
das beweisen im Wasser sie Fishe,
Der Wein allein macht dumm,
das beweisen die Herren am Tische,
Daher, um keines von beiden zu sein,
trink´ich mit Wasser vermischt den Wein
( Pelkkä vesi tekee mykäksi, sitä todistavat kalat vedessä, Pelkkä viini tekee tyhmäksi, sitä todistavat herrat pöydässä, Niimpä. etten olisi kumpaakaan, juon viinini veteen sekoitettuna)
Eräässä Englannin yliopistossa syytettiin muuata opiskelijaa siitä, että hänellä oöi olutynnyri huoneessaan. Rehtori pani pojan tiukalle ja sanoi, että tällainen oli vastoin yliopiston sääntöjä. Tiedän sen vastasi ylioppilas. mutta lääkäri on määrännyt minulle olutta vahvistuksekseni. No, oletko vahvistunut juomisesta? kysyi rehtori ivallisesti. Kyllä, huomaan sen siitä, että kun tynnyri tuodaan täysinäisenä huoneeseen, kykenen sitä töintuskin liikuttamaan, mutta ei kestä pitkiäkään aikoja, kun pystyn sitä kierittämään ympäri huonetta.
Muuan Englantilainen kenraali virkkoi kerran kerskailevaan sävyyn Winston Churchillille: Olen 68-vuotias, mutta kykenen siitä huolimatta tekemään kaiken mitämiehiltänikin vaadin. Minä en juo enkä polta ja huolehdin kaikin tavoin terveydestäni. Niimpä kuntoni onkin sataprosenttinen. - Minä olen myös 68-vuotias, vastasi Churchill, mutta minä poltan, juon enkä koskaan vaali terveyttäni. Ja minun kuntoni on kaksisataaprosenttinen!
Lääkäri sanoi potilaallen: -Jos lopetatte tupakoinnin, voitte elää varmasti vielä kolmekymmentä vuotta. - Mutta eikö tohtorin mielestä minun ole liian myöhäistä lopettaa? kysyy potilas. - Ei koskaan ole liian myöhäistä.-- Hyvä. Sittenpähän minä poltan vielä muutamia vuosia.
Opas näytti isohkoa uurnaa museon egyptiläisessä osastossa ja sanoo: - Tässä uurmassa säilytetään kuningatar Kleopatran tuhkaa. - Hyvänen aika! huuhdahtaa eräs katsojista.- polttiko hän niin paljon
Channing Pollock kertoo elämänkerrassaan, kuinka hän nelitoistavuotiaana junassa matkustaessaan tutustui paksuun herraan, joka kiinnostuneena kuunteli hänen arviointejaan Byronista ja Dickensistä. Lopulta matkatoveri kysyi: Oletko koskaan lukenut Sherlock Holmesia? - Minusta salapoliisikertomukset ovat ajan haaskausta, selitti Pollock pontevasti. Tuskinpa sentään, vastasi toinen - Minä kirjoitan niitä. Olen A.Cona Doyle
Muuan Goethe-tutkija meni haastattelmaan Elsassisa asuvaa vanhaa eukkoa, joka oli tuntenut runoilijan lemmityn, Friederike von Brionin. Vanhus kertoili leppoisasti: - Riekchen oli niiin herttainen lapsi, kaikki hänesta pitivät... Entä Goethe? kuyseli tutkija. - Jaa, niin Goethe, pinnisteli vanhus muistiaan, - Goethe rakasti tyttöä niin. Luulimme aivan että heistä tulee pari, mutta eräänä päivänä Goethe lähti tiehensä, eikä kukaan ole hänestä sen koommin kuullut.
Eräältä vanhalta neekerinaiselta kysytii, mistä johtui, että hän yhä oli niin nuorekas ja joustava. Vastaus kuului: Työtä tehdessäni uurastin lujasti, istuessani kyyhöttelen rennosti ja kun minulla on huolia - nukun
Melankolia sairastava potilas meni lääkäri Aberenethyn luo hakemaan lievitystä vaivaansa. Tutkittuaan miehen perusteellisesti tohtori virkkoi: - Tarvitsette huvitusta. Menkää katsomaan koomikko Grimaldin esitystä, se auttaa enemmän kuin mitkään lääkkeet. - Hyvänen aika! Huudahti potilas. - minä juuri olen Salvatore Grimaldi!
Lähettiläs Dwight Morrow, Charles Lindberghin appi, oli varsin hajamielinen herra. Kun hän kerran istui junassa lukemiseen syventyneenä, tuli junaililija pyytämään matkalippua. Morrow tutki kaikki taskunsa, mutta ei löytänyt sitä. - No ei väliäkään, herra Morrow, sanoi junailija. - Jos te satutte löytämään, lähettäkää se postissa junayhtiölle. Olen varma siitä, että teillä on lippu jossakin. - Varmasti on, vakuutti Morrow. - Mutta oikeastaan haluaisin tietää, millä maailman kylmalla minä nyt matkustelen?
Hyvää päivän jatkoa lukijoilleni
Laviantiellä lähellä Noormarkkua on sattunut vakava liikenneonnettomuus. Pelastuslaitokselta saatujen ensitietojen mukaan Laviantietä pitkin ajanut pikkubussi on ajautunut rajusti ulos tieltä. Pikkubussi on päätynyt suistumisonnettomuudessa katolleen tien pientareelle ja nojaa vasten puuta.
http://www.satakunnankansa.fi/satakunta/pikkubussi-suistui-rajusti-ojaan-laviantiella-raivaus-kaynnissa/
Heinät ovat alittanee kukintansa, allergikkojen piina jatkuu, tosin Noormarkussa / porissa märkä sää helpottaa.
Pahi taitaa olla vielä edessä kun männyt alkavat kesäkuun alkupuolella kukkia. Männyn kukinta-aika sijoittuu kesäkuun alkupuolelle ja sen siitepöly on keltaista ja värjää maiseman paikoin keltaiseksi. Harvaa silti Mäntyjen siitepöly aivastutaa. Männyn siitepöly suttaa maisemaa, peltikattoja ja autojen peltejä, haitta on enmänkin kosmeetinen kuin terveydellinen.
Männyn siitepöly on tuuli levitteinen ja suotuisissa olosuhteissa männyn siitepöly leviää laajalle alueelle. Siitepölyn partikkelo koko on 3,5 µm luokkaa. Männyn siitepöly on täydellinen löytö ravitsemukselle ja todella hieno tuki terveydelle! Ravintorikas ja korkealle arvostettu männyn siitepöly on kerätty ravinteikkailta maa-alueilta ja se sisältää yli 200 bioaktiivista ravintoainetta, vitamiineja ja mineraaleja, jotka yhdessä tukevat fyysistä ja mentaalista hyvinvointia. Männynsiitepöly on suorituskykyä tehostava, Jos haluaa makuhuoneseen vähän vipinää niin männyn siitepely vähentää stressiä ja voimaannuttaa, vastuskykykin paranee. Männyn siitepöly sisältää yli 20 aminohappoa ja kaikki 8 välttämätöntä aminohappoa.
Kuusen kerkät ovat parhaimillan ja alkaa pian olla kiire jos aikoo nitä hyödyntää. Kuusen kirkkaita vaaleanvihreitä vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä voi poimia keväästä alkukesään. Ne tulee kerätä ennen kun kerkät vahvistuvat tummemmiksi ja kovemmiksi neulasiksi. Kuusenkerkät sopivat sellaisenaan salaattiin. Niiden mieto, makeahko maku antaa hienon vivahteen keittoihin, muhennoksiin tai siirappiin. Kuusenkerkistä voi hauduttaa piristävää teetä tai niistä voi tehdä kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa. Pitää kuitenkin huomioida se että Kuusenkerkkien poimimiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, sillä niiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Rentukatkin lopettelevat kukintaansa
Veden yllä lensi hytysenkokoisia ötököitä. Kamerassa oli kiinni hämärän sään johdosta Nikon AF Nikkor 35-70mm 1:2.8 D objektivii ja vaikka se on aikoinaan parasta mitä objektiivi rintamalla on ollut tarjolla niin ei se oikein pienten hyönteisten valokuvaamisen luontunut. Sinisenn nuolen osoittamssa paikasa hyönteinen lentää veden yllä
Lauvantainn saunapäiväksi ajttelin tehdä vihda / vastan mutta ainakin kaikki lähikoivut ovat kirvojen valloittamia, Voiko sellaitta koivun oksaa vihtana käyttää joissa kirvoja on?
Vastaha kesä kuitenkin on alussa, eiköhän se vielä ilokis muutu ja sanoihan entinen pankinjohtajakin että syksyllä kaikki on tosin. Ainakin voi odotella makuhermoille jo unohtuneita makuja kun metsämansikka kukkii ja pian saa niitä maistella
Kurturuusujen kukintaa saadaan vielä odottaa, mutta kun se alkaa niin silloin viimeistään pölyttäjien invaasio on voimisaan. Ja kuvaamista riitää.
Tänään 27. toukokutta on porissa / Noormarkussa sateen harmauttama päivä. Ilmatieeteen laitos lupaa poriin + 15 asteen lämpötilaa joten kyllä luonto tykkää. Auringonnousu tänään 4:15. Auringonlasku tänään 22:47. Päivän pituus on 18 h 32 min.
Lauantaina tavoitellaan Noormarkussa / porissa jo yli kahdenkymmenen asteen lämpötilaa.
Ensi tiistaina aloitan työt Noormarkun kotiseutuydisykesellä, vanhojen valokuvien diktoimisella. Siksi olen lueskellut vanhaa 1948 julkaitua suurta kaskukirjaa. Sen kieli on vanhahtavaa ja paikoin vaikeaselkoista nyky ihmiselle. Ajattelin että tämän lukemisesta on hyötyä kun selvitää mitä vanhoissa valokuvissa on kirjoitettuna.
Vitsi / kasku seitsämänkymmenenvuoden takaa
Goethellä oli tapana Jenassa käydessään istua Gasthof zur Tanne nimisessä ravintolassa. missä hänen kaunis runonsa "Erlkönig" oli nähnyt päivänvlon. Huoletonna istui runoilija kerran siellä viinilasin ääressä, johon hän tapansa mukaan oli sekoittanut vettä. Viereisessä pöydässä istui ylioppilaita, jotkla eivät häntä tunteneet ja joita huvitti se, että vieras kaatoi ihanaan viiniin vettä. Goethe kuunteli ivailua hetken. Mutta kun se alkoi hänestä mennä liian pitkälle. hän nousi, joi lasinsa tyhjäksi, meni ylioppilaiden luo ja lausui heille:
Das Wasser allen macht stumm
das beweisen im Wasser sie Fishe,
Der Wein allein macht dumm,
das beweisen die Herren am Tische,
Daher, um keines von beiden zu sein,
trink´ich mit Wasser vermischt den Wein
( Pelkkä vesi tekee mykäksi, sitä todistavat kalat vedessä, Pelkkä viini tekee tyhmäksi, sitä todistavat herrat pöydässä, Niimpä. etten olisi kumpaakaan, juon viinini veteen sekoitettuna)
Eräässä Englannin yliopistossa syytettiin muuata opiskelijaa siitä, että hänellä oöi olutynnyri huoneessaan. Rehtori pani pojan tiukalle ja sanoi, että tällainen oli vastoin yliopiston sääntöjä. Tiedän sen vastasi ylioppilas. mutta lääkäri on määrännyt minulle olutta vahvistuksekseni. No, oletko vahvistunut juomisesta? kysyi rehtori ivallisesti. Kyllä, huomaan sen siitä, että kun tynnyri tuodaan täysinäisenä huoneeseen, kykenen sitä töintuskin liikuttamaan, mutta ei kestä pitkiäkään aikoja, kun pystyn sitä kierittämään ympäri huonetta.
Muuan Englantilainen kenraali virkkoi kerran kerskailevaan sävyyn Winston Churchillille: Olen 68-vuotias, mutta kykenen siitä huolimatta tekemään kaiken mitämiehiltänikin vaadin. Minä en juo enkä polta ja huolehdin kaikin tavoin terveydestäni. Niimpä kuntoni onkin sataprosenttinen. - Minä olen myös 68-vuotias, vastasi Churchill, mutta minä poltan, juon enkä koskaan vaali terveyttäni. Ja minun kuntoni on kaksisataaprosenttinen!
Lääkäri sanoi potilaallen: -Jos lopetatte tupakoinnin, voitte elää varmasti vielä kolmekymmentä vuotta. - Mutta eikö tohtorin mielestä minun ole liian myöhäistä lopettaa? kysyy potilas. - Ei koskaan ole liian myöhäistä.-- Hyvä. Sittenpähän minä poltan vielä muutamia vuosia.
Opas näytti isohkoa uurnaa museon egyptiläisessä osastossa ja sanoo: - Tässä uurmassa säilytetään kuningatar Kleopatran tuhkaa. - Hyvänen aika! huuhdahtaa eräs katsojista.- polttiko hän niin paljon
Channing Pollock kertoo elämänkerrassaan, kuinka hän nelitoistavuotiaana junassa matkustaessaan tutustui paksuun herraan, joka kiinnostuneena kuunteli hänen arviointejaan Byronista ja Dickensistä. Lopulta matkatoveri kysyi: Oletko koskaan lukenut Sherlock Holmesia? - Minusta salapoliisikertomukset ovat ajan haaskausta, selitti Pollock pontevasti. Tuskinpa sentään, vastasi toinen - Minä kirjoitan niitä. Olen A.Cona Doyle
Muuan Goethe-tutkija meni haastattelmaan Elsassisa asuvaa vanhaa eukkoa, joka oli tuntenut runoilijan lemmityn, Friederike von Brionin. Vanhus kertoili leppoisasti: - Riekchen oli niiin herttainen lapsi, kaikki hänesta pitivät... Entä Goethe? kuyseli tutkija. - Jaa, niin Goethe, pinnisteli vanhus muistiaan, - Goethe rakasti tyttöä niin. Luulimme aivan että heistä tulee pari, mutta eräänä päivänä Goethe lähti tiehensä, eikä kukaan ole hänestä sen koommin kuullut.
Eräältä vanhalta neekerinaiselta kysytii, mistä johtui, että hän yhä oli niin nuorekas ja joustava. Vastaus kuului: Työtä tehdessäni uurastin lujasti, istuessani kyyhöttelen rennosti ja kun minulla on huolia - nukun
Melankolia sairastava potilas meni lääkäri Aberenethyn luo hakemaan lievitystä vaivaansa. Tutkittuaan miehen perusteellisesti tohtori virkkoi: - Tarvitsette huvitusta. Menkää katsomaan koomikko Grimaldin esitystä, se auttaa enemmän kuin mitkään lääkkeet. - Hyvänen aika! Huudahti potilas. - minä juuri olen Salvatore Grimaldi!
Lähettiläs Dwight Morrow, Charles Lindberghin appi, oli varsin hajamielinen herra. Kun hän kerran istui junassa lukemiseen syventyneenä, tuli junaililija pyytämään matkalippua. Morrow tutki kaikki taskunsa, mutta ei löytänyt sitä. - No ei väliäkään, herra Morrow, sanoi junailija. - Jos te satutte löytämään, lähettäkää se postissa junayhtiölle. Olen varma siitä, että teillä on lippu jossakin. - Varmasti on, vakuutti Morrow. - Mutta oikeastaan haluaisin tietää, millä maailman kylmalla minä nyt matkustelen?
Hyvää päivän jatkoa lukijoilleni
Laviantiellä lähellä Noormarkkua on sattunut vakava liikenneonnettomuus. Pelastuslaitokselta saatujen ensitietojen mukaan Laviantietä pitkin ajanut pikkubussi on ajautunut rajusti ulos tieltä. Pikkubussi on päätynyt suistumisonnettomuudessa katolleen tien pientareelle ja nojaa vasten puuta.
http://www.satakunnankansa.fi/satakunta/pikkubussi-suistui-rajusti-ojaan-laviantiella-raivaus-kaynnissa/
Pari kommenttia Lepomäestä ja moraalista. http://www.ilkkakantola.net/paivakirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti