Eilinen päiväkävely johdatti minut Ketunpesänmäkeen vanhoille oikopoluille Havulinnanmäesttä hautausmaalle, metsäpoluille. Tarkoituksena löytää herkkutatti päivän lihakastikeen kyytipojaksi. Mitään tatteja ollut, mutta metsäpohjakin alkaa pikku hiljaa näistä sateistta kastua ja sieniä todella nousee kuin sieniä steella.
Näitä keltaisia haperoita oli tarjolla enemmänkin, en niitä kuitenkaan pominut, kun en ole koskaan niitä harrastanut, tuntuvat mauttomilta. Kyselin kuitenkin neuvvoa facebookin Suomen Sieniseura ry. sivustolta. Jaakon sienisalaati resepti vaikutti mielenkiintoiselta.
Jaakko Kortekangas Haperoita on nyt saanut jo jonkin aikaa ja olen käyttänyt tänä kesänä näin: kiehautan haperot, huuhtelen kylmällä vedellä ja annan jäähtyä. Teen salaatin kermaviilistä, salottisipulista ja haperoista. Mausteena suola, pippuri ja tilli sekä vähän sitruunaa. Mahtavan raikas ja kevyen tuntuinen sienisalaatti!
Pia Tammisto Nämä haperot on niin vaikeita. Samannäköisiä kaikki punaiset ja keltaiset, eivätkä ne edes tuoksu minun nenääni millekään. Onkos niissä mitään makua valmistettuna (ja miten ne valmistetaan) kun eivät edes tuoksu miltään?
Leena Järnfors Maista, pahan makuista ei syödä. Paistat pannulla sipulin kanssa, vähän kermaa sekaan. Aavistus suolaa ja maustepippuria. Tai sellasenaan paistat munakkaaseen vaikka. Keltasissa haperoissa ei ole myrkillisiä lajeja. Punaisissa on vähemmän suositeltavia, mutta ne maistuvut pahalta. Siis vaan kosketa sientä kielellä, maku kyllä tulee suuhun ja sitten sylje pois.
Laura Helander Vasta aloitettiin viime syksynä tää harrastus miehen kanssa ja nyt innostuttiin haperoitakin keräämään (kun on metsät täynnä madottomia haperoita). Ei voi sekoittaa mihinkään "vaaralliseen" tuota keltaista haperoa, tosta ei valu maitiaisnestettä ollenkaan ja maku on mieto.
Leena Järnfors Jollaillakin seitikeillä saa kaunita punaisia sävyjä, mutta toi ei kuulu niihin. Suomuorakkaalla pitäisi saada hienoa violettia. En ole kertaakaan onnistunut. Missä vika?
Waltter Jakowlev Mallon väristä riippuen haisu- tai löyhkäseitikki. Niitä värjäysseitikkejä ovat ennen kaikkea veri- ja verihelttaseitikit. Myös muut samaan ryhmään kuuluvat kelpaavat värjäykseen.
Pirjo Soininen Halkaise se, jos sisältä sininen niin saat myös sinistö väriä
Herkkutattejakin Raisiontien piantereella kasvoi. Joku oli jo isoja tatteja paikan päällä halkaissut, olivat kuitenkin madonreikäisiä etteivät oleet herkuttelijalle kelvannut. Siinä tutkittujen sienien lomassa kasvoi yksi pieni vauva herkkutatti ja sen pomin mukaan. Se oli niin pieni etten kuvaa kehtaa näyttä. Mutta panulle ohuina siivuinna, voita omanmaan persiljaa ja ruohosipulia ja kaupan suolaa ja ripaus mustaapippuria, niin kyllä vei kielen mukanaan. Vatsakin toimi aamulla hyvin.
Näin sinisiä laakeahattuisia sieniä en ennen ole nähnytkään
Vihertuoksumalikka (Clitocybe odora)
Seppo Kytöharju Vihertuoksumalikka (Clitocybe odora) näyttäisi olevan.
Topi Linjama Aniksentuoksu tuntuu täällä asti
Waltter Jakowlev Tuoksuu anikselle melkein kuvaruudun läpi. Sieni jonka saattaa sopivalla säällä jopa löytää tuoksun perusteella.
Wikipedian mukaan Viher tuoksumalikka on kelvollinen ruokasieni, vähän kyllä epäilyttää
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vihertuoksumalikka
Yksinäinen Haaparousku kasvoi puistossa. Mahtaako tässä tarvita sieneen metsään mennäkään kun puistossa kasvaa niiin paljon herkullisia sieniä.
Kenneth Bergroth Herää kysymys...oletko ,Unelma, muita poiminut ja/tai maistanut?
Valkoinen Jauhosieni, Jauhosieni kuuluu lahottajasieniin. Nimensä se on saanut siitä, että se tuoksuu jauholta.
Jauhosieni on ruokasieni, mutta tunnistaminen on vaikeaa. Ranskassa se on hyvin suosittu ja arvostettu. Parhaimilaan jauhosieni on tuoreeltaan panulle pikottuna, maustaa myös haperoita
Jauhosieniltä (Clitopilus prunulus) näyttävät ja täytyypä sanoa, etten ole eläissäni nähnyt näitä yhdellä retkellä niin paljon kuin tänään! Ainakin Turun seudulla lajilla näemmä on hurja vuosi - onkohan muuallakin näin?
Vanhassa kartanonpuistossa ei pitäisi mitään ylimääräisiä lannoitteita olla joten sienet ovat varmaan yhtä puhtaita kuin metsässäkin. Yllättäviä mausteita kyllä puistosttakin löytyy. Supi koiralla on yllinen reitti Isotalonpuistossa ja kakkapaikka.
Pekka Rajamäki Supikoiran mahantyhjennys, Suomeksi sanottuna supin kakkaa. Ne on moniruokaisia, vilja, marjat, sienet ja raadot, kaikki kelpaa ja kuvasa on sitten lopputulos. Jos tuo läjä on suuri, oikein litratolkulla sontaa niin saattaa olla karhun, kuvasta ei oikein selviä kasan koko. Supilla on ainakin talviaikaan tapana kakkia yhteen paikkaan, lähellä talvikortteeria ja silloin se näyttää tältä. Tämä kaveri on käynyt jossakin ruokintapaikalla, sen verran on viljaa joukossa.
Vaikka sieniä nyt kasvaakin kuin sieniä sateella niin älä poimi ruuaksi jolet tunne sieniä. Eikä välttämättä kanata luottaa näihin netin tunnistuksiin ja ohjeisiin, vähintään olisi olla hyvä olla painettu sienikirja apuna. Vielä parempi jos pääsisi sieneen sellaisen kaverin kanssa joka sienet todella tuntee.
Näitä keltaisia haperoita oli tarjolla enemmänkin, en niitä kuitenkaan pominut, kun en ole koskaan niitä harrastanut, tuntuvat mauttomilta. Kyselin kuitenkin neuvvoa facebookin Suomen Sieniseura ry. sivustolta. Jaakon sienisalaati resepti vaikutti mielenkiintoiselta.
Jaakko Kortekangas Haperoita on nyt saanut jo jonkin aikaa ja olen käyttänyt tänä kesänä näin: kiehautan haperot, huuhtelen kylmällä vedellä ja annan jäähtyä. Teen salaatin kermaviilistä, salottisipulista ja haperoista. Mausteena suola, pippuri ja tilli sekä vähän sitruunaa. Mahtavan raikas ja kevyen tuntuinen sienisalaatti!
Pia Tammisto Nämä haperot on niin vaikeita. Samannäköisiä kaikki punaiset ja keltaiset, eivätkä ne edes tuoksu minun nenääni millekään. Onkos niissä mitään makua valmistettuna (ja miten ne valmistetaan) kun eivät edes tuoksu miltään?
Leena Järnfors Maista, pahan makuista ei syödä. Paistat pannulla sipulin kanssa, vähän kermaa sekaan. Aavistus suolaa ja maustepippuria. Tai sellasenaan paistat munakkaaseen vaikka. Keltasissa haperoissa ei ole myrkillisiä lajeja. Punaisissa on vähemmän suositeltavia, mutta ne maistuvut pahalta. Siis vaan kosketa sientä kielellä, maku kyllä tulee suuhun ja sitten sylje pois.
Laura Helander Vasta aloitettiin viime syksynä tää harrastus miehen kanssa ja nyt innostuttiin haperoitakin keräämään (kun on metsät täynnä madottomia haperoita). Ei voi sekoittaa mihinkään "vaaralliseen" tuota keltaista haperoa, tosta ei valu maitiaisnestettä ollenkaan ja maku on mieto.
Seitikki ei ole syötävä sieni, Seitikkiä on joskus käytetty lankojen värjäykseen
Leena Järnfors Jollaillakin seitikeillä saa kaunita punaisia sävyjä, mutta toi ei kuulu niihin. Suomuorakkaalla pitäisi saada hienoa violettia. En ole kertaakaan onnistunut. Missä vika?
Waltter Jakowlev Mallon väristä riippuen haisu- tai löyhkäseitikki. Niitä värjäysseitikkejä ovat ennen kaikkea veri- ja verihelttaseitikit. Myös muut samaan ryhmään kuuluvat kelpaavat värjäykseen.
Pirjo Soininen Halkaise se, jos sisältä sininen niin saat myös sinistö väriä
Herkkutattejakin Raisiontien piantereella kasvoi. Joku oli jo isoja tatteja paikan päällä halkaissut, olivat kuitenkin madonreikäisiä etteivät oleet herkuttelijalle kelvannut. Siinä tutkittujen sienien lomassa kasvoi yksi pieni vauva herkkutatti ja sen pomin mukaan. Se oli niin pieni etten kuvaa kehtaa näyttä. Mutta panulle ohuina siivuinna, voita omanmaan persiljaa ja ruohosipulia ja kaupan suolaa ja ripaus mustaapippuria, niin kyllä vei kielen mukanaan. Vatsakin toimi aamulla hyvin.
Näin sinisiä laakeahattuisia sieniä en ennen ole nähnytkään
Vihertuoksumalikka (Clitocybe odora)
Seppo Kytöharju Vihertuoksumalikka (Clitocybe odora) näyttäisi olevan.
Waltter Jakowlev Tuoksuu anikselle melkein kuvaruudun läpi. Sieni jonka saattaa sopivalla säällä jopa löytää tuoksun perusteella.
Wikipedian mukaan Viher tuoksumalikka on kelvollinen ruokasieni, vähän kyllä epäilyttää
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vihertuoksumalikka
Yksinäinen Haaparousku kasvoi puistossa. Mahtaako tässä tarvita sieneen metsään mennäkään kun puistossa kasvaa niiin paljon herkullisia sieniä.
Kenneth Bergroth Herää kysymys...oletko ,Unelma, muita poiminut ja/tai maistanut?
Valkoinen Jauhosieni, Jauhosieni kuuluu lahottajasieniin. Nimensä se on saanut siitä, että se tuoksuu jauholta.
Jauhosieni on ruokasieni, mutta tunnistaminen on vaikeaa. Ranskassa se on hyvin suosittu ja arvostettu. Parhaimilaan jauhosieni on tuoreeltaan panulle pikottuna, maustaa myös haperoita
Jauhosieniltä (Clitopilus prunulus) näyttävät ja täytyypä sanoa, etten ole eläissäni nähnyt näitä yhdellä retkellä niin paljon kuin tänään! Ainakin Turun seudulla lajilla näemmä on hurja vuosi - onkohan muuallakin näin?
Iso valkoinen jättimalikka kasvoi ruohonseassa suojassa
Sen hattu oli suuri, yli vaaksan mittainen, hatun läpimitta noin 17sm. Sieni tuoksuu karvasmanteliöljyltä ja on syötävä. Sieni tulee kuitenkin
keittää koska se voi raakana aiheuttaa pahoinvointia. Se esiintyy
suurina noidankehinä valoisissa lehtimetsissä, puistoissa ja hakamailla.
Se on Etelä-Suomessa harvinainen.
Vanhassa kartanonpuistossa ei pitäisi mitään ylimääräisiä lannoitteita olla joten sienet ovat varmaan yhtä puhtaita kuin metsässäkin. Yllättäviä mausteita kyllä puistosttakin löytyy. Supi koiralla on yllinen reitti Isotalonpuistossa ja kakkapaikka.
Pekka Rajamäki Supikoiran mahantyhjennys, Suomeksi sanottuna supin kakkaa. Ne on moniruokaisia, vilja, marjat, sienet ja raadot, kaikki kelpaa ja kuvasa on sitten lopputulos. Jos tuo läjä on suuri, oikein litratolkulla sontaa niin saattaa olla karhun, kuvasta ei oikein selviä kasan koko. Supilla on ainakin talviaikaan tapana kakkia yhteen paikkaan, lähellä talvikortteeria ja silloin se näyttää tältä. Tämä kaveri on käynyt jossakin ruokintapaikalla, sen verran on viljaa joukossa.
Teuvo Vehkalahti ei
tuo mun kuvaama paska kasa paljon puudelin läjää isompi ole , viime syksynä
kakkijalla oli sama reitti ja kasa kasvoi päivittäin ja levisikin,
mahtaako asustaa havulinnanmäellä
Tämän päivän sää on eilisen kaltainen, märkää ja harmaata.
Tämän päivän sää on eilisen kaltainen, märkää ja harmaata.
Vaikka sieniä nyt kasvaakin kuin sieniä sateella niin älä poimi ruuaksi jolet tunne sieniä. Eikä välttämättä kanata luottaa näihin netin tunnistuksiin ja ohjeisiin, vähintään olisi olla hyvä olla painettu sienikirja apuna. Vielä parempi jos pääsisi sieneen sellaisen kaverin kanssa joka sienet todella tuntee.
Tosin eihän se nyt moraaliseti taida olla väärin jos joku netin ohjeita noudataen saa mahansa kuralle kyllä kokoomuksen Alexander Stubb lohduttaa ja antaa anteeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti