Eilen lupasin käydä testaamassa Vivitar 24mm 1:2.8 MC WIDE ANGLE laajakulma objektiivia jääkukkien valokuvamissen sadakseni syvemmän syväterävyysalueen. Sää oli taas mitä parhain talvi valokuvaukseen. Pakasta kivasti, noin viisitoista (-15) pakkasastetta ja joen rannan tervalepät kuurassa.
Tältä Myllykosken jääkukka kedolta poimin jääkukan, niin hauraita jääkukat kuitenkin ovat ettei niitä voi rakkaimmalleen kotiin kanta,. Jääkukkia pitää paikanpäällä ihastella.
Nyt syväterävyys on riittävä, kello yhdentoista aurinko paistaa vielä matalalta eikä se ole vielä liian kirkas. Puiden oksiston läpi paistaessaan auringon valo ei ole tasaista eikä valo tavoita jään pintaa kuin säteitin. Keskipäivällä valo on jo liian kova jääkukkien kuvaamiseen.
Kameran muistikortille poimittu jääkukka
Yritin etsiä selostusta siitä miten jääkukat ovat järvien ja jokien jääkannelle muodostuneet, mutta aika niukasti ilmiöstä oli tietoa. tämä taisi olla kaikkein tyhjentävin tieto näin maallikolle. Happiatomit sijoittuvat jään kidehilassa tetraedrin keskelle ja vetyatomit tetraedrin kärkiin. Hilassa happiatomien välimatka on joka suuntaan sama, joten tetraedrirakenteet muodostavat säännöllisistä hieman taipuneista kuusikulmioista koostuvan verkoston. Jään säännöllinen kidehila tuottaa varsin kauniita rakennelmia lumihiutaleissa. Se tuottaa myös yllättävän lujia rakennelmia, kunhan vain atomijoukko on kyllin suuri. Ajatellaanpa vaikka talvisia jääteitä tai jäävuoria tai vuoristojen jäätiköitä.
Jäälle muodostuva jääkide on pakkassään aikaan saama kaunis luonnon taideteos.
Vähän yksipuolisia blogopäivityksiä näytää syntyvän kun valokuvaajan innostuksen kohteet tuntuntuvat tulemaan sykleissä luonnon ihmeiden kanssa. Tänään voisi käydä makrovalokuvaamassa Sigma 70mm makro-objektiivilla jääkukkien yksityiskohtia. Silloin kyllä jääkide pitäisi olla selkeärajainen. Yöllä on ollut alle viisitoista astetta pakkasta jote saapa nähdä ovatko jääkukat pysyneet raikkaina.
Myllykosken virtaus on tasoittunut eikä keskiuoman jääpato ole enää juurikaan kasvanut korkeutta. Jää on jo niin vahvaa että pääsee kosken keskivaiheille, jääpadon päälle jääkukkia valokuvamaan.
Kamerassa Nikon D 200 käytin aukonesivalinta ohjelmaa, missä kamera valitsee suljinajan, Objektiivin olin säätänyt aukolle 22
Noormarkkulainen Sirpa Otava mainoksessa
Täytyy alkaa valmistautumaan kesän kastuskauteen kasvattamalla onki matoja:
http://www02.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/kemia/kemia1/yves.html
Tältä Myllykosken jääkukka kedolta poimin jääkukan, niin hauraita jääkukat kuitenkin ovat ettei niitä voi rakkaimmalleen kotiin kanta,. Jääkukkia pitää paikanpäällä ihastella.
Nyt syväterävyys on riittävä, kello yhdentoista aurinko paistaa vielä matalalta eikä se ole vielä liian kirkas. Puiden oksiston läpi paistaessaan auringon valo ei ole tasaista eikä valo tavoita jään pintaa kuin säteitin. Keskipäivällä valo on jo liian kova jääkukkien kuvaamiseen.
Kameran muistikortille poimittu jääkukka
Yritin etsiä selostusta siitä miten jääkukat ovat järvien ja jokien jääkannelle muodostuneet, mutta aika niukasti ilmiöstä oli tietoa. tämä taisi olla kaikkein tyhjentävin tieto näin maallikolle. Happiatomit sijoittuvat jään kidehilassa tetraedrin keskelle ja vetyatomit tetraedrin kärkiin. Hilassa happiatomien välimatka on joka suuntaan sama, joten tetraedrirakenteet muodostavat säännöllisistä hieman taipuneista kuusikulmioista koostuvan verkoston. Jään säännöllinen kidehila tuottaa varsin kauniita rakennelmia lumihiutaleissa. Se tuottaa myös yllättävän lujia rakennelmia, kunhan vain atomijoukko on kyllin suuri. Ajatellaanpa vaikka talvisia jääteitä tai jäävuoria tai vuoristojen jäätiköitä.
Jäälle muodostuva jääkide on pakkassään aikaan saama kaunis luonnon taideteos.
Vähän yksipuolisia blogopäivityksiä näytää syntyvän kun valokuvaajan innostuksen kohteet tuntuntuvat tulemaan sykleissä luonnon ihmeiden kanssa. Tänään voisi käydä makrovalokuvaamassa Sigma 70mm makro-objektiivilla jääkukkien yksityiskohtia. Silloin kyllä jääkide pitäisi olla selkeärajainen. Yöllä on ollut alle viisitoista astetta pakkasta jote saapa nähdä ovatko jääkukat pysyneet raikkaina.
Myllykosken virtaus on tasoittunut eikä keskiuoman jääpato ole enää juurikaan kasvanut korkeutta. Jää on jo niin vahvaa että pääsee kosken keskivaiheille, jääpadon päälle jääkukkia valokuvamaan.
Kamerassa Nikon D 200 käytin aukonesivalinta ohjelmaa, missä kamera valitsee suljinajan, Objektiivin olin säätänyt aukolle 22
Nousin
lavitsaltani, vyötin kupeeni ja hiihtelin mulkun luo. Anteeksi, se onki
kuli, ihmisvetoinen riksa. Annoin riksalle riksaa. Bangkok Post on
ilmoittanut, että Thaimaa on valinnut kisajoukkueensa Sotshiin.
Joukkueen koko on yksi. Vanessa Mae lähtee, ei soitellen Sotshiin, vaan
laskettelemaan kilpaa. Oletan, että uutinen ei ole luikurinlaskua. Eric
Clapton saapuu kaupunkiin. Minä lähden.
Jenni
otti varaslähdön viikonloppuun bongaamalla lintuja Mäntyniemessä.
Kuulemma käpytikkakin näyttäytyi. Varsinainen pihabongaus siis ensi
lauantaina ja sunnuntaina. Täytyy kaivaa kiikarit esiin! www.pihabongaus.fi
Noormarkkulainen Sirpa Otava mainoksessa
Täytyy alkaa valmistautumaan kesän kastuskauteen kasvattamalla onki matoja:
Jyrki Kasvi jakoi käyttäjän Rocky Mountain Elk Foundation kuvan.
Ens kesänä kokee mökkirannan ahven elämänsä järkytyksen.
http://www02.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/kemia/kemia1/yves.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti