Kyllä oikein silmiäni räpytin kun eilen oli timantteja tiputettu lumen pinnalle. Muuten eilen oli kaikkein kylmin viikonpäivä. Mittari näytti vain kymmentä pakkasastetta mutta viima oli tähän astisista kovin. En kauan viihtynyt ulkona. Diabeetikon pitää olla kylmällä tarkkana ettei sokerit mene liian alas huomaamatta. Kylmä kuluttaa energiaa kropan lämmittämiseen vaikka onkin lämpimästi pukeutunut.
Kirkkaita timantteja hangella
Tänään perjantaina, Tammikuun viimeisenä päivän Porissa / Noormarkussa on –13.8 astetta pakkasta ja sataa hiljalleen kevyttä pakkaslunta eikä timantteja hangelta saa enää valokuvattua. Pitää tyytyä eilisiin.
- Kimaltaa, kinoksella
- timantti kirkkainnaan.
- Ei konsaan kyynel, helmi
- heleemmin loistakaan.
- timantti kirkkainnaan.
- Sen taivasvälkkeen siihen
- salainen kaiho loi.
- On taivon korkeudessa
- auringon armas koi.
- salainen kaiho loi.
- Sen säteesen se katsoo
- altisna armastain.
- Ja suutelee ja sulaa
- ja ompi kyynel vain.
- altisna armastain.
- Oi, onnen ihanuutta,
- kun elon korkein on
- lemmitty ja sen hymy
- hiuduttaa kuolohon!
- kun elon korkein on
Kirjoittanut Josef Julius Wecksell
Suomensi K. K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti