On se vaan kumma juttu että ihmisenmieleen painuneet entiset toiminta mallit eivät unohdu kalenterissa olevien juhlapyhien käytännöissä. 1990 luvulla oli työuupuminen “böönnautti” muotisairaus. Työmailla oli kiirettä ja ihmiset polttivat itsensä loppuun ja se ilmeni erilaisina vaivoina ja kolotuksina. Minulla se oireili siten että kun oli pitempi vapaa tulossa, niin eikö myös iskenyt joku räkätauti. Työaikana ei uskaltanut sairastaa, sairastaa piti vapaa-aikana. Keho pisti stopin kovalle vauhdille että edes pitkät pyhät tuli pakolla huilattua. Niin nytkin tapahtui vaikkei työelämä ole enää vuoteen häirinnyt harrastetoimintaa. Iski flunssa, pientä lämmön-nousua ja nenä vuotaa, keuhkoputkesta vähän värikkäämpiä ysköksiä. Ilmeisesti ei olisi vielä saanut vähentää viimeviikolla vaatetusta ja lähteä polkemaan polkupyörällä kilometrin suoraa Koivukujalla kovaan vastatuuleen.
Lankalauantaina pääsimme kuitenkin autokyydillä ( toyota avensis 2.2 D) Nikon ja Annen tontille katsomaan kevään edistymistä. Yksinäinen sitruunaperhonen ja kimalainen kilpailivat muutamasta krookuksen kukasta jotka olivat nurmen alta nousseet.
Nokkosperhoset lentelivät vähän korkeammalla pajunkissoissa
Kesäsaunan koelämmitysaikakin oli
Naapurin Herttakissa olisi halunnut saalistaa, mutta kellokaulassa se onnistuu vähän huonosti.
Maxilla oli etuoikeus istua etupenkillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti