Todistajan lausunto
Elokuun yhdestoista päivä 2010 koitui Neitoperhosen viimeiseksi elon päiväksi. Valatien varressa oli lämmin paikka, missä vielä kesäkukat kukkivat terhakkaasti ja perhoset kiersivät kukasta kukaan, iloisesti pyrähdellen. Paikalla oli isompia päiväperhosiamme Sitruuna, Nokkos ja Neitoperhosia. Yksi Neitoperhosista oli lentänyt varomattomasti ja takertunut hämähäkin seitiin. Paikalle saapuessani se koetti vimmatusti päästä vapauteen. Pohdin hetken että pitäisikö minun puuttua asiaan. Kun paikalla ei ollut ketään jolta neuvoa olisi voinut kysyä, päätin että tämä on luonnonlain mukaista kiertokulkua. Syö tai tule syödyksi. En tunne hämähäkkejä mutta eiköhän tämä jokin lukki ole, joka laskeutui lankaansa pitkin Neitoperhosen niskaan, vakaana aikomuksenaan tappaa se ravinnokseen. Siis olin todistajana edeltä suunniteluun tappoon, murhaan. Neitoperhonen ei ole niitä pienimpiä perhosia, mutta ei lukkikaan pieni ollut. Selvästi Neitoperhonen oli altavastaajana, Lukilla oli voima ja taistelutaidot etunaan. Ja oveliahan hämähäkit ovat kun rakentavat melkein näkymättömän tahmean ansan. Samaa seittiä lukki käytti Neitoperhosen paketoimiseen. Koko tappo työ kesti noin kymmen minuttia, jonka jälkeen lukki hinasi saaliinsa ylös, koiranputkissa sijainneeseen pesäänsä. Muu elämä jatkui surmapaikan ympäristössä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti