Minä ja poikani Max-Aaron 8v menimme tänään Markun kanssa Haapijärvelle maisemakuvausretkelle. Emme huomioineet olenkaan osittaista Auringonpimennystä ja odottelimme Haapijärven kalliolla jonkin aikaa sitä että nousisiko Aurinko pilven yläpuolelle, jolloin se värjäisi maiseman maisema valokuville otolliseksi. Pilvi nousi Auringon kanssa samaan tahtiin eikä sitä näkynyt. Tämän johdosta teimme mittavan lenkin Lampinjoen varteen katsomaan olisivat joutsenet vielä siellä. Eivät olleet. Takaisin päin lähdimme rivakammin ja eikös siinä hommassa tullut hikikin ja silmälasit huurtuivat juuri sopivasti kun pilven raosta Aurinko näyttäytyi. Juuri mitään en nähnyt huurtuneiden silmälasien takaa, mutta suuntasin kameran kohti Auringon sirppiä ja laukaisin kameran. Tulos on tässä.
Kuva myös www.satakunnankansa.fi
Kohti Auringon pimennystä, jota emme tienneet odottaa
Max-Aaron löysi kuvattavaa hämärtyvästä metsästä. Salaman käyttö oli tarpeen, niin hämäräksi metsä meni.
Talvinen metsämaisema Auringon pimennyksen aikana
Max-Aaron otti Markusta ja minusta kuvan. Markku ihmettelee, missä se Aurinko luuraa. Max oli varmaan ihmeissään vanhojen ukkojen toilailuista, eikö niitä kuvauskohteita helpommalla löydy.
Haapijärvi
Metsässä oli melkein öinen tunnelma
Käykää katsomassa www.satakunnankansa.fi auringon pimennys jutun ensimmäinen kommentti. Eikö Satakuntalaiset olekin ihania ihmisiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti