Eilen äitienpäivänä asensin kameraa päiväkävelyllä lähtiessä viel lintuputken kun pian on puut niin lehteviä ettei sitten enää helposti lintuja näe. Rantrasipi on jo muutaman päivän laulanut Myllykoskella enkä siitä vielä tänä keväänä ole valokuvaa saanut.
Matkanteko tyssäsi heti alkuunsa kun vaahtera oli aloittnut kukintansa. Muutama kimalainen niissä pörräsi energiaa imien.
Televisosta tulu Avara luonto dokumentti: Kimalaisten salaisuudet, siinä kerrotiin että vain kunigataret talvehtivat ja talvihoroksesta herättyään ne keräävät kevään ensimmäisistä kukista energiaa ja alkavat etsiä maasta sopivaa koloa johon perustavat uuden kimalaisyhteisön. Tuöläiskimalset saavt alkunsa jo eselisyksynä herelmöitetyistä munista jotka kimalaiskunigatar sitten munii uuteen pesään.
Kun kimalaisia oli vain muutama niin oletetavasti ne kaikki oli vielä kunigataria
Tästä kimalasien kuvast suunittelin facebook sivulleni kansikuvaa Kimalaisen imukärä näkyy kun kimalainen imee vaahterankukan mettä
Kimalaisen lentovalokuvaa havittelin. Sellainen olisi hieno valokuva kun kimalainen lentäsi kameraa kohti. Eilen en jaksanut vaahteran alla niin kauaa ola että sellaisen olisin saanut, takaapäin vain sain. “Aerodynamiikan lakien mukaan kimalainen ei voi lentää.
Väitetään, että kimalaisen ei pitäisi kyetä lentämään. Mihin väite perustuu?
Kimalaisen aerodynaamiset ”puutteet” eivät estä sitä lentämästä. Kimalaisella on suhteellisen pienet, mutta karheat ja taipuisat siivet. Jokaisella siiveniskulla muodostuu paljon ylimääräistä nostetta aikaansaavia ilmapyörteitä.
Käsityksen taustalla on myyttiset mitat saanut tarina, jonka mukaan joku saksalainen aerodynamiikan asiantuntija olisi 1930-luvulla todennut yhtä tuntemattomaksi jääneelle biologille, että kimalaisella ei ole rakenteellisia edellytyksiä lentää. Asiaa käsiteltiin tiedotusvälineissäkin, ja ajan mittaan jutusta tuli tavallaan osa kansanperinnettä
Yhden kartanokimaliskunigattaren näin pesäkoloa etsimässä.
Myllykoskelle päästyäni kuulin kyllä ranrasipin mutten nähnyt kuin vilaukselta vasemassa silämäkulmassa. Kosken alla Kalatriira pariskunta kaarteli saalista tavoitellen.
Lapintiira tavoittaa syöksyesään 150 km/h nopeuden. Kalatiira taitaa olla hitaampi kun sen syöksynopeudesta en googlaamalla tietoa löytänyt
Kalatiira on havainnut saaliskalan ja lähtee syöksyyn
Vatavaloon jouduin kalatiraan syöksyä kuvamaan, tarkennus ei oikein vauhdissa pysynyt mukana
Sigma DG 120-400mm 1:4.5-5.6 APO HSM OS on vähän hidas nopeisiin lentokuviin
Kalatiira tavoitaa syöksyssä vedenpinnan vastavalossa
Tästä tuli facebooksivun uusi kansikuva
Kalatiiran nokka koskettaa vedenpintaa syöksyssä
Ja samantien vedenpita rikkoutuu kun kalatiira sukeltaa
Nikon D 200 runko ottaa parhaimillaan kahdeksan kuvaa sekunnnissa, minun d 200 rungolla on otettu jo 100 000 kuvaa joten ei se taida enää huippunopea olla.
Vauhdilla Kalatiira sukeluksesta nousee
Kalatiira nousee tällä kertaa ilman saalista, ei joka sukelluksella saalista saa. Olisikin ollut tuhannen taalan valokuva jos kalatiiralla olisi ollut kala nokassaan kun se vedestä nousee.
Rantasipiä valokuvamaan lähdin mutta sainkin seurata kalatiiran syöksähtelyä raqvinnon haussa.
Yksinäinen sinisorsa uros etsi seuraa, kaikki lajitoveri ovat pesimätouhuissa, Telkkä uroksen seurakin olisi sorsalle kelvannut
Sienikausi on akanut, facebookissa ihmiset ovat näyttäneet korvasieni saaliitain
Tavallisesti ensimmäiset pienet kevätkaunolakit ilmaantuvat toukokuun loppupuolella. Varsinainen kasvukausi alkaa toukokuun viimeisellä viikolla tai kesäkuun alussa. Satokautta voi kestää juhannukseen saakka.
Matkanteko tyssäsi heti alkuunsa kun vaahtera oli aloittnut kukintansa. Muutama kimalainen niissä pörräsi energiaa imien.
Televisosta tulu Avara luonto dokumentti: Kimalaisten salaisuudet, siinä kerrotiin että vain kunigataret talvehtivat ja talvihoroksesta herättyään ne keräävät kevään ensimmäisistä kukista energiaa ja alkavat etsiä maasta sopivaa koloa johon perustavat uuden kimalaisyhteisön. Tuöläiskimalset saavt alkunsa jo eselisyksynä herelmöitetyistä munista jotka kimalaiskunigatar sitten munii uuteen pesään.
Kun kimalaisia oli vain muutama niin oletetavasti ne kaikki oli vielä kunigataria
Tästä kimalasien kuvast suunittelin facebook sivulleni kansikuvaa Kimalaisen imukärä näkyy kun kimalainen imee vaahterankukan mettä
Kimalaisen lentovalokuvaa havittelin. Sellainen olisi hieno valokuva kun kimalainen lentäsi kameraa kohti. Eilen en jaksanut vaahteran alla niin kauaa ola että sellaisen olisin saanut, takaapäin vain sain. “Aerodynamiikan lakien mukaan kimalainen ei voi lentää.
Väitetään, että kimalaisen ei pitäisi kyetä lentämään. Mihin väite perustuu?
Kimalaisen aerodynaamiset ”puutteet” eivät estä sitä lentämästä. Kimalaisella on suhteellisen pienet, mutta karheat ja taipuisat siivet. Jokaisella siiveniskulla muodostuu paljon ylimääräistä nostetta aikaansaavia ilmapyörteitä.
Käsityksen taustalla on myyttiset mitat saanut tarina, jonka mukaan joku saksalainen aerodynamiikan asiantuntija olisi 1930-luvulla todennut yhtä tuntemattomaksi jääneelle biologille, että kimalaisella ei ole rakenteellisia edellytyksiä lentää. Asiaa käsiteltiin tiedotusvälineissäkin, ja ajan mittaan jutusta tuli tavallaan osa kansanperinnettä
Yhden kartanokimaliskunigattaren näin pesäkoloa etsimässä.
Kalatriira langalla
Myllykoskelle päästyäni kuulin kyllä ranrasipin mutten nähnyt kuin vilaukselta vasemassa silämäkulmassa. Kosken alla Kalatriira pariskunta kaarteli saalista tavoitellen.
Lapintiira tavoittaa syöksyesään 150 km/h nopeuden. Kalatiira taitaa olla hitaampi kun sen syöksynopeudesta en googlaamalla tietoa löytänyt
Kalatiira on havainnut saaliskalan ja lähtee syöksyyn
Vatavaloon jouduin kalatiraan syöksyä kuvamaan, tarkennus ei oikein vauhdissa pysynyt mukana
Sigma DG 120-400mm 1:4.5-5.6 APO HSM OS on vähän hidas nopeisiin lentokuviin
Kalatiira tavoitaa syöksyssä vedenpinnan vastavalossa
Tästä tuli facebooksivun uusi kansikuva
Kalatiiran nokka koskettaa vedenpintaa syöksyssä
Ja samantien vedenpita rikkoutuu kun kalatiira sukeltaa
Nikon D 200 runko ottaa parhaimillaan kahdeksan kuvaa sekunnnissa, minun d 200 rungolla on otettu jo 100 000 kuvaa joten ei se taida enää huippunopea olla.
Vauhdilla Kalatiira sukeluksesta nousee
Kalatiira nousee tällä kertaa ilman saalista, ei joka sukelluksella saalista saa. Olisikin ollut tuhannen taalan valokuva jos kalatiiralla olisi ollut kala nokassaan kun se vedestä nousee.
Rantasipiä valokuvamaan lähdin mutta sainkin seurata kalatiiran syöksähtelyä raqvinnon haussa.
Yksinäinen sinisorsa uros etsi seuraa, kaikki lajitoveri ovat pesimätouhuissa, Telkkä uroksen seurakin olisi sorsalle kelvannut
Sienikausi on akanut, facebookissa ihmiset ovat näyttäneet korvasieni saaliitain
Tavallisesti ensimmäiset pienet kevätkaunolakit ilmaantuvat toukokuun loppupuolella. Varsinainen kasvukausi alkaa toukokuun viimeisellä viikolla tai kesäkuun alussa. Satokautta voi kestää juhannukseen saakka.
Kevätkaunolakki, ryhmä
Harvinaisehko, kalkinsuosijaksi mainittu. Lajia löytyy lähinnä eteläisestä Suomesta, ainakin Tampereen korkeudelle saakka, jossa sillä on useita kasvupaikkoja. Runsaimmillaan perinteisesti Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Kasvupaikkoja on väljissä valoisissa metsissä, metsän reunassa, laitumilla, puistoissa, pihoissa, joutomailla ja teiden varsilla. Yllättäen myös hieman hiekkaisella maalla, mäntyjen alla heinikossa ja nurmikolla.
http://www.velutipes.com/seponsieniopas/calocybe_gambosa_sso.htm
Äitienpäivä aamuna västäräkki oli hetken takapihan nurmella kauniissa valossa
Vaimolle poimin kevät kukkia valkovuokot ja sinivuokot sinisessä lasimaljakossa
Tänään maanataina 9. toukokutta ei ole niin aurinkoien sää kuin edeltävinä päivinä on ollut. Lämmintä kuitenkin on kello 9.40 ulkolämpömittari nyttää + 16 astetta. Päivän mittaan Noormarkussa porissa saatetaan rikkoa + 20 asteen raja
Auringonnousu tänään 4:59. Auringonlasku tänään 22:02. Päivän pituus on 17 h 3 min.
http://sites.flockler.com/suuri-seikkailu/blogi/koalahali
Suomen raittiusväki sai 1890-luvulla aikaan vuoden kestävän juomalakon. UudenSuomettaren päätoimittaja Viktor Löfgren (Lounasmaa) yritti saada hyvän ystävänsä, profesori Jaakko Forsmannin liittymään lakkoon, Eihän se kestäisi kuin yhden vuoden, suosttutteli Lounasmaa. Mutta ajattele jos se on viimeinen, vastasi Forsman
Hyvää viikon alkua kaikille lukijoilleni
Harvinaisehko, kalkinsuosijaksi mainittu. Lajia löytyy lähinnä eteläisestä Suomesta, ainakin Tampereen korkeudelle saakka, jossa sillä on useita kasvupaikkoja. Runsaimmillaan perinteisesti Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Kasvupaikkoja on väljissä valoisissa metsissä, metsän reunassa, laitumilla, puistoissa, pihoissa, joutomailla ja teiden varsilla. Yllättäen myös hieman hiekkaisella maalla, mäntyjen alla heinikossa ja nurmikolla.
http://www.velutipes.com/seponsieniopas/calocybe_gambosa_sso.htm
Äitienpäivä aamuna västäräkki oli hetken takapihan nurmella kauniissa valossa
Vaimolle poimin kevät kukkia valkovuokot ja sinivuokot sinisessä lasimaljakossa
Tänään maanataina 9. toukokutta ei ole niin aurinkoien sää kuin edeltävinä päivinä on ollut. Lämmintä kuitenkin on kello 9.40 ulkolämpömittari nyttää + 16 astetta. Päivän mittaan Noormarkussa porissa saatetaan rikkoa + 20 asteen raja
Auringonnousu tänään 4:59. Auringonlasku tänään 22:02. Päivän pituus on 17 h 3 min.
http://sites.flockler.com/suuri-seikkailu/blogi/koalahali
Suomen raittiusväki sai 1890-luvulla aikaan vuoden kestävän juomalakon. UudenSuomettaren päätoimittaja Viktor Löfgren (Lounasmaa) yritti saada hyvän ystävänsä, profesori Jaakko Forsmannin liittymään lakkoon, Eihän se kestäisi kuin yhden vuoden, suosttutteli Lounasmaa. Mutta ajattele jos se on viimeinen, vastasi Forsman
Hyvää viikon alkua kaikille lukijoilleni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti