Tarkoituksenani oli mennä peippoja kuvamaan Noormarkunurheilukentän kurtturuusujenmarjojen syönnissä. Kameraksi otin Nikon D2 h ja sihen asensin Sigma DG 120 - 400mm 1:4.5 - 5.6 APO HSM OS sekä speedlight SB-600 salamalaitteen. Tämä kalusto painaa noin neljä kiloa. Käy pienestä kuntoliikunnasta kun näitä mukanaan kantaa. Eilen oli pientä itätuula ja viima tuntui kylmältä, oikein piti hansikaat käteen laitaa eikä pipokaan olisi ollut tarpeeton lisävaruste ulkoilessa.
Matkalla jokunen varpunen näkyi orapihlaja-aidalla, arkoja nekin oli ja kun kerta peippoja lähdin kuvaamaan niin en niisttä kuvaa ottanut. Olisi varmaan pitänyt, perille päästyäni ei yhtään peipposta ollut urheilukentän kurtturuusuissa. Kurturuusunmarjoja oli kyllä syöty, koskemattomia marjoja oli jäljellä mutta kukaan ei niitä nyt ollut syömässä.
Räkättirastaita ei idänviima häirinnyt, kovin suurta ryhmää niitäkään ei ollut
Räkättejä kiinnosti Noormarkunjoen etelärannanalla kasvavan pihlajanmarjat. Jouduin kuvamaan noin viidenkymmenen metrin (50m) etäisyydellä niistä, kuvassa näkyy sentään neljä räkättirastasta joista ylin valvoo toisten turvallisuutta.
Lenovalokuvankin niistä sain eikä se olisi ilman salamaa vastavallon onnisttunut.
En ole pitkään aikaan supertele Sigmaa käyttänyt, se on hyviä valokuvia tuottava objektiivi hyvällä ja kirkaalla säällä, marraskuun hämärässä näytää kuitenkin syntyvän kohinaisia kuvia, vai johtuuko kohina Nikon D 2 H kamerasta?
Satakunnan maakuntalintu, sinitiainen sentään oli sentään vähän rohkeampi ja uskaltautui syömään valokuvaajastta välittämättä.
Vähän on uudeleen opettelemista salaman kanssa valokuvaaminen, tosin sa jänniä kuvia kun ei salamakaan saa lintua täydellisesti pysäytettyä. Tämäkin talitintin kuva pärjäisi nykytrendin mukaan hyvin luontokuvakilpailuissa, enää ei tarvitse lintukuvat olla teräviä poseerauskuvia.
Talitintin lentoon lähtö
Lyhyemmätä etäisyydeltä kuvatessa näyttää SB 600 salaman teho riitävän liikakin superteleobjektiivilla kuvatessa
Kylmä itäviima piti maakuntalinnunkin risukon suojassa, Oikea valotus alkaa pikkuhiljaa salamalla kuvatessa löytä, pitää kuvat otaa manuaalisäädöllä niin kameran automatiikka ei pääse omiaan tekemään. Ei ollut tämäkään hukkareissu kun sai palautettua mieleen vanhat empiiriset opit salamakuvaukseen.
Tintti kehyksissä
Paluumatkalla kuvasin vielä yhden räkätin lentovalokuvan, vastavaloon tämäkin
En unohtanut varpustakaan
Vaikka ei nyt niitä peippoja näkynyt niin ei tämäkään ulkoilureissu nyt sitten aivan hukkareissu ollut.
Tänään perjantaina 14.11.2014 vitetään jokavuotista diabeetes päivää
Insuulikynän neula, kyllä siinä välillä iho joutu koville kun tällaisella pistää.
Saapa nähdä onko BB-talo reissu Pertille hukkareissu?
http://www.satakunnankansa.fi/Sit%25C3%25A4%2526t%25C3%25A4t%25C3%25A4/1194940826871/artikkeli/tanaan+se+ratkeaa+asteleeko+pertti+ulos+bbtalosta+voittajana.html
Matkalla jokunen varpunen näkyi orapihlaja-aidalla, arkoja nekin oli ja kun kerta peippoja lähdin kuvaamaan niin en niisttä kuvaa ottanut. Olisi varmaan pitänyt, perille päästyäni ei yhtään peipposta ollut urheilukentän kurtturuusuissa. Kurturuusunmarjoja oli kyllä syöty, koskemattomia marjoja oli jäljellä mutta kukaan ei niitä nyt ollut syömässä.
Räkättirastaita ei idänviima häirinnyt, kovin suurta ryhmää niitäkään ei ollut
Räkättejä kiinnosti Noormarkunjoen etelärannanalla kasvavan pihlajanmarjat. Jouduin kuvamaan noin viidenkymmenen metrin (50m) etäisyydellä niistä, kuvassa näkyy sentään neljä räkättirastasta joista ylin valvoo toisten turvallisuutta.
Lenovalokuvankin niistä sain eikä se olisi ilman salamaa vastavallon onnisttunut.
En ole pitkään aikaan supertele Sigmaa käyttänyt, se on hyviä valokuvia tuottava objektiivi hyvällä ja kirkaalla säällä, marraskuun hämärässä näytää kuitenkin syntyvän kohinaisia kuvia, vai johtuuko kohina Nikon D 2 H kamerasta?
Satakunnan maakuntalintu, sinitiainen sentään oli sentään vähän rohkeampi ja uskaltautui syömään valokuvaajastta välittämättä.
Vähän on uudeleen opettelemista salaman kanssa valokuvaaminen, tosin sa jänniä kuvia kun ei salamakaan saa lintua täydellisesti pysäytettyä. Tämäkin talitintin kuva pärjäisi nykytrendin mukaan hyvin luontokuvakilpailuissa, enää ei tarvitse lintukuvat olla teräviä poseerauskuvia.
Talitintin lentoon lähtö
Lyhyemmätä etäisyydeltä kuvatessa näyttää SB 600 salaman teho riitävän liikakin superteleobjektiivilla kuvatessa
Kylmä itäviima piti maakuntalinnunkin risukon suojassa, Oikea valotus alkaa pikkuhiljaa salamalla kuvatessa löytä, pitää kuvat otaa manuaalisäädöllä niin kameran automatiikka ei pääse omiaan tekemään. Ei ollut tämäkään hukkareissu kun sai palautettua mieleen vanhat empiiriset opit salamakuvaukseen.
Tintti kehyksissä
Paluumatkalla kuvasin vielä yhden räkätin lentovalokuvan, vastavaloon tämäkin
En unohtanut varpustakaan
Vaikka ei nyt niitä peippoja näkynyt niin ei tämäkään ulkoilureissu nyt sitten aivan hukkareissu ollut.
Tänään perjantaina 14.11.2014 vitetään jokavuotista diabeetes päivää
Maailman
Diabetespäivän juhlistamiseksi valaistaan ympäri maailmaa tärkeitä
julkisia rakennuksia siniseksi. Niin myös Lahden radiomastot.
Insuulikynän neula, kyllä siinä välillä iho joutu koville kun tällaisella pistää.
Saapa nähdä onko BB-talo reissu Pertille hukkareissu?
Tänään se ratkeaa: Asteleeko Pertti ulos BB-talosta voittajana?
Lokakuun alussa taloon mennyt porilainen, Hätäkeskuslaitoksen toimialapäällikkö Pertti Mäenpää on yksi pääpalkintoa tavoittelevista finalisteista.http://www.satakunnankansa.fi/Sit%25C3%25A4%2526t%25C3%25A4t%25C3%25A4/1194940826871/artikkeli/tanaan+se+ratkeaa+asteleeko+pertti+ulos+bbtalosta+voittajana.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti