Kaikki vanhat kalastajat ovat siirtyneet Noormarkunjoelta autuaammille apajille ja joen kalat ovat päässeet kasvamaan suuriksi. Jo viimekesänä Kauko Kaapelin kanssa ihmettelimme, kun sorsaemolla oli joka päivä vähemmän poikasia matkassa mukana. Tällä kertaa taisi tulla lähtö isä sorsalle.
Taisi tulla isännälle noutaja
Museokuoriaisen toukka
Tälle vierailulla käyneelle kaverille löytyi nimi http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskustelua/388873-kysymyksia-vastauksia-pienia-kysymyksia-aiheesta-kuin-aiheesta-ii-2568.html sivuston kautta.
Museokuoriainen (Anthrenus museorum) on noin 3 mm pitkä, tummanruskea, pyöreähkö kuoriainen, peitinsiivissä vaaleita kuvioita. Museokuoriaisen toukka on noin 4 mm pitkä, ruskea ja karvainen. Havaitessaan liikettä tai kosketettaessa museokuoriainen jähmettyy paikalleen tekeytyen kuolleeksi.
Nimestä päättelin että museokuoriainen on meille tullut kun keräämistäni kameroista suurin osa on museoikäisiä. Onneksi oletus oli väärä. Museokuoriainen elää muiden eläinten pesissä, ampiaispesissä sekä raadoissa syöden höyheniä, karvoja sekä kuolleita hyönteisiä. Aikuiset museokuoriaiset syövät myös kukkien siitepölyä. Sään viiletessä museokuoriaiset etsivät talvehtimispaikkaa rakennuksista ja kevään tullen hakeutuvat jälleen takaisin luontoon. Museokuoriainen ei siis ollut tullut meille museokameroiden takia vaan ihan vaan talvea viettämään.
Talon räystään alla on kesäisin pääskysten pesiä, sieltä se varmaan oli lähtenyt liikkeelle. Pitäisikö keskustella talonmiehen kanssa pääskystenpesien hävittämisestä. Vai on onko yksi museokuoriainen pieni haitta siitä että saa kesällä kuunnella kun pääskyset kopauttavat päänsä ränniin pesälle saapuessaan.
Klikkaa historiaa
Käy tutustumassa sivuihin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti