Minulla oli onni seurata toissa kesänä sinitiaisten perheonnea kolmen päivän ajan. Niiden pesä oli aika alhaalla, noin kolmen metrin korkeudella. Kyllä siinäkin silti niska kipeytyi kun kameran etsimen läpi tunninkin yhtäjaksoisesti sinitiaisten onnea seurasi. Kuvaus sessioni aiheutti kuitenkin sen verran mielenkiintoa ohikulkijoissa että aina välillä sai kameran laskea alas kun piti selitellä, mitä puuhailin. Tätäkään pesä puuta ei enää ole kun se lahovikaisena kaadettiin maisemaa rumentamasta.
Uros tuo pesän suulla odottavalle naaraalle evästä
Ruoanhaku matkalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti