Teuvon kuvat

Teuvon kuvat

torstai 30. kesäkuuta 2016

Ei malttamattoman objektiivi.....There is anxiously lens .....Det finns oroligt lins .....Hay ansiedad lente .....Il est anxieux lentille..... هو بقلق هناك عدسة ..........有焦急镜头..... ....Существует с тревогой линзы ..........C'è ansia lente ..........Es ist ängstlich Objektiv .....

Eilen hekumoin mielessäni että rankan työpäivän jälkeen pitää itseään viihdyttää jolain vähän erikoisemmalla.   Niimpä asensin kameraan kuusikymentäviisi ( 65)  vuotta vanhan laatuobjektiivin. Carl Zeiss Jena Triotar 1:4  135 T   Objektiivissa on kierrekiinitys eikä se sovin nikinin runkoon ilman adabteria.  Adapteri m uutta objektiivin poltoväliä eikä se toimi muuhun kuin lähikuvaukseen.  Zeississä himmenin sijaitsee objektiivin etuosasassa,  Nikonin D 200 runkon valonmittaus toimii asenoissa A ja M  Tarkennuskuva himmenee  mitä pienempi aukko tarkenatessa on säädetty.   Se tekee kuvaukseta hidasta automaatti objektiiveihin verratuna





Asensin objektiivin vielä Nikonin PK-13  27,5 millin   loitton  saadaksen vielä suurempia lähikuvia.



Koko objektiivi yhditelmästä tuli 185mm pitkä mutta painoa on alle puolenkilon,  vaikka muovia ei ole muussa kuin kierresoviteessa joka on objektiivin ja loittorenkaan välissä.



Kotona testasin yhditelmää ennenkuin luontoon lähdin fiilistelemään  museokikäisellä objektiivilla.

Avomaa kurkun keltainen kukka


Kukka kärpänen kävi valokuvaaja tervehtimässä, pienstä on kiinni oikea tarkennus 


Kameraa tesaillessani söin ensimmäisen ahomansikan omasta kasvimaasta



Ylä kuva kameran valotusmitarin mukaan, alakuva kameran omalla apusalamalla  avustettuna


Tämä kukkakärpäsen valokuva vielä omalta parvekekukkamaalta.  Tässä alkoi jo tuntua siltä ettei tämä sakasalaisobekrivvin yhdistelmä ole malttamatoman, nykyajan kiireiseksi oppineen kuvausvälinen.  Voi olla ettei ole objektiivin vika että tämäkin on tarkentunut kohteen taakse.  Optikolla pitäisi varmaan käydä, omassa silmässä vika on ettei tarkennus onnistu  lähietäisyydeltä. Muutenhan kuvassa ei ole vikaa, väritkin on ihan kivat.


En kuitenkaan heti antanut periksi vaan lähdin pihalle uusia kuvauskohtita etsimään.  Takapihalla kukki  valkoinen apila  joissa tarhamehiläset ahkerasti työskentelivät




Lähempää katsoen apilankukka on kaunis


Pieni terävyysalue tuo haasteita valokuvuseen, ei auta vaikka jalustaa käyttäisi, käden pitää olla vakaa eikä luonnonkukaa ja sen pölytäjää kuvatessa saisi kovasti tuulenvirekään käydä


Tarhamehiläinen apilankukalla


Harvemmin saa ampiaisa tai kimalaisia kuvattua kun ne kohti lentää


Kissankellot ovat niin hetovarsisia että vähäinenkin tuuli  niitä heiluttaa.


Tässä vaiheessa alkoi mienrauha järkkyä ja katsoin että on parasta lopettaa pian seitsämänkymmentä  vuotta vanhan  objektiivin tetaus.  Kunnioitus entisajan valouvaajia kohtaan nousi yhä korkeamalle.   He ovat voineet itseään valokuvaajiksi kutsua.  Ajatelkaa nyt, he eivät ole voineet heti paikanpäällä , samantien kuvan oteetuaan tarkista millainen kuva tuli, vasta pimiössä näki mitä valokuvasta tuli.   Nykyajan valokuvaajat ovat vain näppäilijöitä.  Pitää ensiviikolla kotiseutmuseolla vanhoja valokuvia digitoidessa  käsitellä vanhoja  paperivalokuvia vielä entistäkin kunnioittavammin.


Kellään muulla Suomessa ei taida olla näin vaativaa ja arvokasta  kuntouttavaatyötä,  josta KELA maksaa  yhdeksän euron ( 9 €) ylläpitokorvauksen. http://plus.edilex.fi/kela/fi/lainsaadanto/20010189

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuntouttavaa-orjatyotoimintaa/hu948Dkm?ref=facebook:bc65




Viime kesänä museovirasot rahoitti vanhojen valokuvien digitointia 5000 eurolla, nyt minä teen sitä 9 euroa päivä

Puuvillahanskat kädessä pitää vanhojavalokuvia käsitellä, vaikka kädet itselle vaikutaisvat puhtilta, niin aina vanhoihin esineisiin tarttuu sormenjäljet  ja omia bakteereja.   Muutenkin on hyvä välillä pitää tuumaustauko ja mietiskellä entisiä parempia aikoja jolloin on aivan hiljattain venäjän ikeestä noustu


Mitään ei kuitenkaan olla opittu kun nyt taitaa EU olla vielä pahempi kaski ikeessä kuin venäjä aikoinaan.

Käykää nyt ihmeessä kotiseutumatkalla ja poiketkaa Noormarkussakin  Kotiseututalo  Kahri on auki koko kesään ja paikalla on asiantunteva Kesä-Opas  Heli

Noormarkun kotiseututalo Kahari
Museotie 14, 29600 NOORMARKKU
Puh. 050 5415 519 / Rainiola
Sähköposti: jaakko.rainiola(at)luukku.com
www.noormarkunkotiseutuyhdistys.fi

GPS-koordinaatit:
N 61°35.441′

E 021°52.328′

kesä-elokuu
ma–pe 10–15
Muulloin sopimuksen mukaan

http://aikamatkasatakunnassa.fi/kohteet/noormarkun-kotiseututalo-kahari/


Eilen kävelin ensikertaa uuden Vainiolasillan yli. Lokit olivat ehtineet ensin.  Kansi oli aivan lokinpaskassa



Hyvää loppuviikkoa lukijoilleni

2 kommenttia: