Eilen valokuvaaja joutui oikein tarttumaan lapion varteen ja tekemään fyysistä työtä. Tapani tuffan (isä puoleinen isoisä) veljen, Niilon hauta tuli minun hoitooni kun edellisiltä haudan haltioilta hauta-aika loppui. Niilon hautakivi oli jo ehditty viedä pois, mutta sen sai sentään takaisin kun maksoi hautapaikan seuraavaksi 25 vuodeksi.
Seurakuntamestari oli tuonut kiven ja pudottanut sen paikaleen miten kuten ja se oli kenollaan. Hautakivi olisi pitänyt nostaa kokonaan pois paikaltaan, mutta se olisi ollut yksin tehden kovin hankala työ, joten kaivoin maata pois kiven takapuolelta joka oli ylempänä.
Rautakangen avulla nostin kiven toista reunaa ylemmäs ja tungin lapiolla maata kiven alle, jotta se suoristuisi. Kiven muruakaan ei Noormarkun hautausmaalta löytynyt, nyt pitää vain toivoa että ei pehmeä maa kovin paljon anna periksi. Seurakunnan rautakanki oli hyvin suunniteltu.. Sen yläpäähän oli hitsattu pyöreä levy, rautakankea voi käyttää myös tampparina.
Valkoinen mukulapekonia näyttää vielä kovin vaatimattomalta, sen pitäisi kyllä kuulema levitä runsaasti kasvaessaan. Kun käy seuraavan kukan kastelemassa niin pitää ottaa juuriharja ja vähän pyyhkäistä hautakivestä suuremmat liat pois. Kiven yläpinnoissa on jäkälää ja ajan patinaa siltä osin hautakivi annetaan olla, hiottu etupinta saa kiiltää vanhassakin kivessä. Kultaukset ovat pysyneet liki uudenveroisin. Tähän ei paista kuin ilta-aurinko, olisiko se estänyt haalistumista.
Vatupassia minulla ei mukanani ollut, mutta eikö se nyt rivin muiden hautakivien kanssa riittävästi linjassa ole?
Saattaa olla ettei tuo alakivi ole alkuperäinen. Vaikka se vielä on likainen niin näyttää selvästi että se on vaalean harmaampi kuin nimikivi.
Vanhalta Vaasantieltä katsoen näyttää Niilon kivi ihan hyvin olevan tuolla hautakivirivin päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti