Kun Koskikara on jo pian muuttamassa pois , takaisin Norjaan, niin aina tuntuu kuitenkin Myllykoskelta löytyvän jotain uutta valokuvattavaa. Tällä kertaa se oli käpytikka joka Tervalepässä koputteli. Hangella puun alla oli puun kuoria ja ne erottuivat siinä hyvin kun hanki on niin valkoinen vielä..
Viimeksi Käpytikan sain valokuvattua viimevuoden huhtikuussa (2010) samoilla seutuvilla, mutta korkeammalla puussa. Mutta silloin myös tapahtui, Tikka oli kovin ahkera ja oikein lastut lensi kun se kovalla nokallaan puuta naputti. Eilen kuvattu yksilö oli vielä puhtaan valkoinen, ei ollut reissussa ryvettynyt.
Täysikasvuisen käpytikan pituus on noin 23–26 senttiä ja paino noin 80 grammaa. Lajin tunnistaa punaisesta alaperästä, mustasta päälaesta ja isoista valkoisista hartialaikuista. Koiraalla on kirkkaanpunainen niskalaikku. Nuorella yksilöllä päälaki on kokonaan punainen. Vatsapuolelta lintu on vaalea.
Käpytikan parimäärä Suomessa on 100 000 – 350 000 ja se on levinnyt Etelä-Suomesta Metsä-Lappiin asti. Käpytikka ei ole muuttolintu, mutta huonona käpyvuonna se vaeltaa loppukesällä ja syksyllä ravinnon perässä uusille asuinpaikoille. Runsaimmin sitä on paikoilla, joissa on tarpeeksi männyn- ja kuusenkäpyjä talviravinnoksi.
Huhti–toukokuussa tikkapari hakkaa pesäkolon lahoon haapaan, koivuun tai leppään. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–8 valkeata munaa. Emot hautovat munia 10–12 vuorokautta ja ruokkivat poikasia pesään 21–25 vuorokautta.
Käpytikan kutsuääni on lyhyt, voimakas ja terävä ”kjik”, jota se toistaa useita kertoja muutaman sekunnin tauoin, usein myös lennossa. Rummutus on terävä, loppua kohti vaimeneva ja lyhyempi kuin muilla tikoillamme. Toistaa tämän noin yhden tai kahden sekunnin sarjan viidestä kymmeneen kertaa minuutissa. Hermostuneena päästää ”kji-krä-krä-krä-krä”-sarjan.
Kesällä käpytikan ravintoa ovat puussa elävät hyönteiset ja toukat, syksyllä se syö myös marjoja ja muiden kololintujen poikasia. Talvella käpytikka syö nimensä mukaisesti kuusen ja männyn kävyistä siemeniä. Talvella käpytikka on yleinen näky myös ruokinnoilla, joilla se hakkaa mielellään ihraa tai talia ja syö auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä.
Tänään on Kalevalan päivä
Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi 28. helmikuuta. Nimen muoto ja kirjoitustapa ovat samanlaiset kuin nimityksessä Runebergin päivä. Suomen kansalliseepos Kalevala täyttää tänä vuonna 175 vuotta. Elias Lönnrotin kokoama teos on ilmestymisestään lähtien vaikuttanut vahvasti Suomen kulttuuriin ja kansalliseen identiteettiin
Noormarkun kirjasto, josta aikoinaan sai alkunsa kyseenalaista mainetta kantava Noormarkku palkinto, joka jaettiin kirjastolle joka käytti vähiten rahaa asukasta kohden kirjahankintoihin.
Kankaanpää-palkinto (aiemmin Noormarkku-palkinto)
Kankaanpää-palkinto on Kirjakillan vuosittain myöntämä huomionosoitus kunnalle, joka palkinnon myöntämistä edeltävänä vuonna on käyttänyt vähiten rahaa kirjastonsa toimintaan.
Aiemmin Noormarkku-nimellä tunnettu palkinto nimettiin vuonna 2009 Kankaanpää-palkinnoksi. Nimenmuutoksen perusteena on Noormarkun liittyminen osaksi Poria, ja myös se, että Kankaanpää sai palkinnon jo toisena vuonna peräkkäin.
Kirjakilta on kirjakauppojen ja kirjankustantajien yhdistys, jonka tarkoituksena on luoda kirjakaupan ja kustannustoimen piirissä työskenteleville mahdollisuus tavata toisiaan ja vaalia kirja-alan erilaisissa tilaisuuksissa. Vuonna 1962 perustetun yhdistyksen perustajajäseniä olivat muun muassa Akateemisen Kirjakaupan johtaja Reino Husso, WSOY:n pääjohtaja Yrjö A. Jäntti sekä Otavan silloinen myyntijohtaja, sittemmin professori Heikki A. Reenpää.
Tämän seinän taakse Porin kaupunki suunnittelee Noormarkun uutta kirjastoa, on vaan vähän vastatuulessa, jos sitten ensivuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti